“Huoli oli kova, kun tytöstäni ei ollut kuulunut mitään muutamaan päivään.”
“Mietin mitä tehdä, keneltä pyytää apua. Olin huolesta sekaisin. Tyttäreni oli ollut Lontoossa muutaman kuukauden au pairina. Perhe oli vaikuttanut kivalta ja kaikki sujui hyvin. Kunnes ei enää sujunutkaan. En oikein saanut selvää, että mikä oli ongelma. Tyttö muuttui hiljaiseksi ja puhelut väheni. Surin kotona tilannetta ja mietin mitä tehdä. Öisin heräsin ikävään ja murheeseen.”
Tarina jatkuu kuvan jälkeen.
“Muistin tytön kertoneen, että hän käy au pair -tapaamissa merimieskirkolla. Siitä ymmärsin soittaa kirkolle. Kerroin tilanteen ja huoleni. Merimieskirkon Hanna kuunteli ja rauhoitteli ja lupasi selvitellä asiaa. Ymmärsin, miksi tyttöni piti Merimieskirkkoa turvallisena paikkana ja ajattelin, että asiat kyllä selviää jotenkin.”
“Uuden perheen löytämiseen meni 12 päivää ja se aika olisi pitänyt olla vanhassa perheessä. Siitä ei tullut mitään. Tyttereni ei vain sopeutunut suurkaupungin tahtiin. ”
Tarina jatkuu kuvan jälkeen.
“Merimieskirkon avulla löydettiin väliaikainen majoitus. Hanna oli tukena ja apuna käytännön asioissa. Uusi perhe pienemmällä paikkakunnalla oli onnenpotku. Au pair -vuodesta jäi loppujen lopuksi hyvät muistot ja Merimieskirkon apu oli korvaamaton!”
Merimieskirkolla jaettu ikävä puolittuu. Esimerkiksi au pair -illoissa vaihdetaan kuulumisia ja tavataan samassa elämäntilanteessa olevia.
Tarina on esimerkinomainen, eivätkä kuvan henkilöt liity tarinaan.
Lahjoita, jotta kukaan ei jää yksin ikävään.
Lue lisää tarinoita ikävästä.
Lue lisää työstämme.