“Olen kotoisin Itä-Ukrainasta, alueelta, jonka separatistit ja Venäjän joukot valtasivat pari vuotta sitten. Isäni sai surmansa ja äitini joutui loppuelämäkseen hoidettavaksi. Olen heidän ainoa lapsensa. Olin vasta aloittanut opiskeluni yliopistossa, mutta se jäi kesken. Äiti käski minun lähteä pois taistelujen alta ja sanoi pärjäävänsä, mutta minulla on hänestä kova huoli, vaikka olot siellä ovat jo hieman rauhoittuneet.
Tarina jatkuu kuvan jälkeen.
“Työnvärvääjän kautta pääsin risteilyalukselle siivoojaksi ja nyt seilaan niin Välimerellä, Pohjanmerellä kuin joskus Itämerelläkin. Työrupeama on yhdeksän kuukautta ja työtä teen joka päivä. Työaika on virallisesti kahdeksan tuntia päivässä, mutta tosiasiassa kellon ympäri. Minun piti lunastaa työvaatteeni ja muuta pakollista, joten minulla ei ollut varaa matkustaa kotiini ensimmäisen työrupeaman jälkeen. Jäin laivalle saman tien toiseksi yhdeksän kuukauden törniksi.”
“Lähetän palkkani äidilleni sairaalaan. On vaikea saada yhteys äitiini, mutta muutaman kerran vuodessa se onnistuu. Sain tietää, että osa rahoista menee lahjuksiin ja suojeluun. Yritän tehdä paljon töitä, jotta minulla ei olisi aikaa miettiä niin paljon äidin kohtaloa. Ikävä ei vain jätä rauhaan.”
Helsingin Hernesaaressa on Merimieskirkon ja Mepan palvelupiste risteilyalusten miehistöille. Koko maailmassa vastaavia paikkoja on vain kourallinen. Laivojen lähellä sijaitsevissa pisteissä merenkulkijat voivat ottaa maksutta yhteyden perheeseensä ja muihin läheisiinsä.
Lahjoita, jotta merenkulkijat saavat yhteyden kotiin ja kukaan ei jää yksin ikävään.
Tarina on esimerkinomainen, eikä kuvan henkilö liity tarinaan.
Lue lisää tarinoita ikävästä.
Lue lisää työstämme.