“Olen 26-vuotias paljasjalkainen turkulainen, äiti ja tuleva avaruusfysiikan maisteri”, kuvailee Suvi Barcewicz lyhyesti itseään.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen 2011 Suvi pääsi yliopistoon, mutta ennen aloitusta iskikin paniikki, että jotain muuta pitää vielä tehdä ennen opintoja. “Halusin välivuoden ja mulle syntyi vahva mielikuva seikkailusta ulkomailla vapaaehtoistyön merkeissä.”
“Googlasin kaikenlaista ja katselin au pair -paikkojakin. Ulkomaan vapaaehtoistyön haun tuloksena eteeni tupsahti sitten Merimieskirkon sivut, ja täytin siellä hakemuslomakkeen. Pian muhun oltiin yhteydessä Brysselin kirkolta ja parin puhelinhaastattelun jälkeen homma oli selvä: elokuussa alkaisi vapaaehtoistyöni Brysselissä.”
Mihinköhän oikein olin lähdössä…
Suvia naurattaa vieläkin, että vasta sen jälkeen hänelle tuli mieleen, että mihinköhän päin Eurooppaa sitä nyt olikaan lähdössä! “En muistanut, missä Bryssel sijaitsee, mutta tiesin, ettei se sijaitse Saksassa…”
Tieto löytyi kartasta, ja Suvista tuli vuosivapaehtoinen Benelux-maiden merimieskirkolle Brysseliin.
“Muistan ikuisesti saapumiseni Belgiaan ja ekan päivän Brysselissä. Tiesin, että samalla lennolla tuli toinenkin vapaaehtoinen ja arvuuttelin, kuka se mahtoi olla. Kun kentällä näin Riikan, toivoin, että se olisi hän ja niin kävikin. Meistä tuli heti ystävät. Riikka on muuten nykyisin lapseni kummitäti.”
Vapaaehtoisvuoden aikana itsenäistyy
“Vastaanotto Brysselissä oli ihana. Ennen hommien alkamista meille esiteltiin paitsi kirkko myös kaupunkia. Mulle tuli heti turvallinen olo.”
“Meillä natsasi niin hyvin keskenään ja kirkon kanssa, että oltiin sattumoisin vaparina myös toisen vuoden. Niin mukavaa meillä oli!”
Nuo vuodet olivat syksystä 2011 kesään 2013. Merimieskirkko-vuosista tuli Suville itsenäistymisen aikaa.
“En ollut paljoa matkustellut aikaisemmin. Sain rohkeutta mennä erilaisiin tilanteisiin ja paikkoihin yksinkin. Vapaaehtoisvuodet tarjosivat mahdollisuuden itsenäistymiseen ja sain rohkeutta. Niin, ja jäihin siitä käteen jotain konkreettistakin, nykyinen aviomies.”
Reissusta jäi käteen monia hyödyllisiä taitoja. Ja todistus vapaaehtoistyöstä.
Oli niin mukavaa, että olin vapaaehtoisena myös toisen vuoden!
“Myynti- ja asiakaspalvelukokemus sekä muu ihmisten kanssa toimiminen olivat suurinta antia, ja muutama työpaikka sen jälkeen olisi varmasti jäänyt saamatta ilman tätä kokemusta”, Suvi kertoo. Aikaisemmin hän oli mm. Jakanut lehtiä, toiminut äitinsä työpaikalla tiskaajana sekä ohjaajana kesäleirillä.
“Pystyn muuten vieläkin tekemään korvapuustit, vaikka silmät sidottuina”, Suvia naurattaa. “Leipomista tuli harjoiteltua!”
Yhdessä tekemisen meininkiä
Suvin mieleen on painunut yhteisen kaaoksen kokemus ennen joulumyyjäisiä.
“Teimme yhdessä pitkää päivää ja kaikki vain sujui. Lopulta kaikesta oli selvitty ja oli valmista. Siinä oli vahvasti yhdessä tekemisen meininkiä.”
Toisena vuotena edessä oli toimipaikan muutto uusiin tiloihin. “Se oli myyjäisten kaltainen yhteinen rutistus.”
Kaikesta jäi mieleen sellainen perhetunne.
“Mieleenpainuvinta työyhteisössä oli, että koko porukka oli kiinnostunut ja välitti tekemisestä. Perään katsottiin ja yhteisöstä tuli turvaverkko. Siitä jäi sellainen perhetunne.”
Niille, jotka miettivät välivuoden viettämistä ulkomailla, Suvi sanoo yksiselitteisesti, että “lähde”!
“Lähde siitä huolimatta, vaikka et tietäisi mitään siitä paikasta, mihin olet lähdössä. Merimieskirkolle uskaltaa lähteä 18-vuotiaanakin yksin. Vastassa on ihmiset, jotka ottavat sinut lämmöllä vastaan ja pitävät huolta.”
Hae vuosivapaaehtoiseksi ulkomaille!
Hae paikallisvapaaehtoiseksi kotimaahan tai ulkomaille!
Lämmin kiitos kaikille vapaaehtoisillemme. Ilman teitä näin monipuolinen ja laaja-alainen työ ei olisi mahdollista.