Vuosivapaaehtoisuus Merimieskirkolla opetti Kari-Antti Kituselle joustavuutta ja sopeutumista nopeasti muuttuviin tilanteisiin.
Teksti ja kuvat: Sirpa Sutinen
Lapsuutensa Pohjois-Karjalassa viettänyt Kari-Antti Kitunen valmistautui lokakuun alussa muuttolintujen kanssa samaan aikaan lähtöön kohti etelää. Nykyistä kotia Tansaniassa oli jo ikävä.
Loppukesästä Suomen Lähetysseuran kahden vuoden työpestiltä Tansaniasta palannut Kitunen ehti kiertää kymmenkunta seurakuntaa ja kerätä voimia lomaillen ja veneillen Saimaalla ennen paluuta Afrikkaan.
Kaukokaipuu vei kokiksi
Kitunen kertoo jo nuoresta pitäen kokeneensa jonkinlaista kaukokaipuuta.
–Olikohan se matkakuumetta tai levottomuutta? Halusin ammattiin, jossa ei ole sidottu yhteen paikkaan. Lähdön tuoma jännitys on kiehtova tunne. Päätin kokeilla millaista olisi olla laivoilla töissä ja opiskelin ensin laivakokiksi.
Muutamia vuosia laivoilla Itämerellä antoi kokemusta liikkuvasta työpaikasta.
–Olin parisen vuotta kokkina Kanariansaarillakin. Kanaria opetti, mitä on olla ulkosuomalainen. Sitten huomasin ajattelevani, että minulla voisi olla enemmänkin annettavaa.
Teologian opinnot toivat arkeen uuden suunnan.
–Uskoin, että merimiehestä tulee merimiespastori, joka tuntee laivaväen maailman. Myöhemmin ymmärsin, että vain pieni osa Merimieskirkon työstä tehdään laivoilla.
Merimieskirkko kiinnosti
Ensimmäinen kosketus Brysselin merimieskirkkoon tuli ystävän kautta.
–Opiskelukaverini oli vuosivapaaehtoisena Brysselissä ja kysyi, että kun olet kokki, niin tulisitko auttelemaan myyjäisten valmistelua pariksi viikoksi.
Teologian opintojen sielunhoidon ja yhteiskunnallisten soveltavien opintojen harjoitteluvaiheessa, Kitunen hakeutui uudestaan kirkolle.
–Kun keväällä 2018 tuli vuosivapaaehtoisten paikat hakuun, lähetin hakemuksen. Brysselistä oltiin heti yhteydessä, että olen tervetullut sinne.
Kitusella oli mielessä jopa hakeminen vakituiseen työhön Merimieskirkon palvelukseen.
–Olin jopa ennen vapaaehtoisvuotta hakenut Rotterdamin merimieskirkolle palveluvastaavaksi. Opiskelin silloin teologiaa. Hyvä, etten vielä silloin tullut valituksi.
Pyhän huolettomuuden tila
Vuosivapaaehtoisena työskentelystään Kitunen kokee saaneensa paljon. Uran kannalta se osui hänen mielestään erityisen hyvään väliin.
–Opintotuki oli loppunut. Elämä oli jo asettunut yksinkertaiseksi. Kun kirkolla työskennellessä ei tarvinnut miettiä riittävätkö rahat ruokaan ja vuokraan, saattoi olla vapaasti ja rennosti, harjoittaa luontevasti tiettyä askeettisuutta. Sai keskittyä työn tekemiseen. Pääsi eräänlaiseen pyhään huolettomuuteen.
Kitunen muistaa, että työtä tehtiin paljon.
–Usein pitkiä päiviä. Joustoakin vaadittiin. Silläkin oli oman tulevaisuuden kannalta merkitystä. Oppi joustavuutta ja sopeutumiskykyä tilanteissa, jotka muuttuivat nopeasti.
–Sain kokea, mitä on tehdä hengellistä työtä erikoisolosuhteissa ja monikulttuurisessa ympäristössä. Opin, että yhteinen nimittäjä ihmisten kesken voi välillä olla hyvinkin pieni.
Kokemuksista hyötyä uralla
Kitunen korostaa paikallisten vapaaehtoisten roolia Merimieskirkon työssä.
–He kokevat työnsä tärkeäksi. Opin myös, miten tehdään työtä vapaaehtoisuuteen perustuvassa organisaatiossa, kun ei ole suurta budjettia käytössä. Tästä kaikesta on ollut hyötyä nykyisessä työssäni.
Papiksi pari vuotta sitten valmistunut Kitunen on viime vuodet opettanut teologisia aineita Nyakaton raamattuopistossa Mwanzassa, Victoriajärven rannalla. Hän on kouluttanut oppilaitoksessa uusia pappeja pappispulasta kärsivälle Tansanian luterilaiselle kirkolle.
Loppuvuodesta Kitusen toimenkuva laajenee entisestä, kun hän aloittaa Suomen Lähetysseuran teologisen koulutuksen asiantuntijana Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Kiinnostaako sinua vapaaehtoisena toimiminen merimieskirkolla ulkomailla? Lue lisää ja hae mukaan.