”Olen evakon lapsi. Luulen, että kulkurin luonteeni johtuu siitä”, esittäytyy Hampurin merimieskirkon uusi vapaaehtoinen Irma Jääskeläinen, 66.
Kotoisin hän on Juicenkin tunnetuksi tekemältä Juankoskelta, mutta nykyinen koti hänellä on Espoossa – tai no, juuri nyt Hampurissa ainakin toukokuun loppuun. Väliin mahtuvat mm. Itävalta, Tanska, Belgia ja Hollanti.
Hampuriin tultuaan Irma rupesi ensitöikseen leipomaan korvapuusteja. Pullan tuoksusta on suomalaiset merimieskirkot tunnettu jo pitkään. Leipominen ja etenkin ruoanlaitto ovat Irmalle mieluisaa puuhaa.
Irma sanoo käyneensä aikanaan pari vuotta alan koulutusta ja hankkineensa ammattitaitonsa kantapään kautta. Sen myötä ovat syntyneet monet illalliset ja edustusateriat suurlähetystöväellekin.
Vuosina 1998-2004 Irma työskenteli Antwerpenin merimieskirkon emäntänä. Sinne hän hakeutui oltuaan Helsingin ortodoksisen seurakunnan emäntänä viisitoista vuotta.
Suomeen palattuaan työpaikka löytyi 11 vuodeksi Stockmannilta, josta Irma jäi eläkkeelle. Tuohon aikaan yöpöydällä oli Pascal Mercierin (Peter Bier) kirja Yöjuna Lissaboniin. Kirjan ajatus ”Jos me elämme elämämme niin kuin elämme, niin mitä teemme jäljelle jäävälle osalle” kosketti. Irma päätti hankkia kokemuksia, matkustaa ja elää täyttä elämää.
Aina valmiina!
Puhelin soi, ja silloisen Lyypekin merimieskirkon työntekijä vinkkasi vuosivapaaehtoisen paikasta Rotterdamin merimieskirkolla. ”Lähden!” Kahden viikon kuluttua Irma oli jo siellä.
”Hollanti kiinnosti, koska en tuntenut sitä entuudestaan ja Belgian vuosilta minulla oli siellä hyviä ystäviä.”
”Rotterdam osoittautui hienoksi ja kiintoisaksi kaupungiksi, ja käytin vapaa-aikani hyödyksi siihen ja muuhun Hollantiin tutustumiseen. Opin ymmärtämään hollannin kieltä, maan historiaa ja elämäntapaa. Se toi uusia ulottuvuuksia elämääni ja lavensi elinpiiriäni.”
”Vapaaehtoisvuoden aikana tykkäsin ihmisten kohtaamisesta ja isoista tapahtumista, kuten juhlista ja lasten leireistä.” Irma kertoo, että on ihan sama, kokkaako diplomaateille hanhenmaksaa vai lapsille kaurapuuroa, jos rakastaa laittaa ruokaa.
Joulumyyjäiset olivat kuitenkin vuoden kohokohta. ”Siinä aika kului kuin siivellä, kun oli paljon tekemistä. Ja kaikkia niitä jouluun valmistautuvia ihmisiä oli ihana nähdä.”
Suomalaiset maut lievittävät ikävää
Kaikille reissaaminen ja ulkomailla olo ei sovi, jotkut kun jäävät ikuiseen lomatunnelmaan alkoholeineen. Silloin on työntekijän osattava lukea tilannetta ja joko lempeästi ohjattava tai päättäväisesti pyöräytettävä oikeaan suuntaan. Vaikeaa? ”Olen olut koko elämäni asiakaspalvelutyössä.”
Vaikka Irma itse ei pode Suomi-ikävää, hän kannustaa niin tuntevia hakeutumaan merimieskirkolle korvapuustin, lakritsin ja ruisleivän äärelle. Suomalaiset maut lievittävät ikävää.
Olen tottunut elämään suurkaupungeissa.
”Olen nuorena lähtenyt maailmalle ja tottunut elämään suurkaupungeissa ja oikeastaan haluan asua muualla kuin Suomessa. Haaveilen muutosta Ranskaan, mutta mieheni Mika taas viihtyy Suomessa.”
Rouva saa reissata ja mennä vaikka vapaaehtoistöihin. Pääkaupunkiseudulla hän on auttanut jo vuosia ikääntynyttä naapuriaan, hoitanut tuttavien lemmikkieläimiä, lahjoittanut matonkuteita kehitysvammaisten tukitoimintaan jne. ”En harrasta muuta. Minun harrastukseni on vapaehtoistyö.”
Hampurissa hän oli jo viikon kuluttua puhelinsoitosta.
Sitä suosittelee Irma muillekin. ”Jos olet avarakatseinen, joustava, uskot itseesi ja fysiikkasi on kunnossa, niin kyllä kannattaa lähteä vuodeksi vapaaehtoistöihin. Se vuosi tuo valtavasti uusia elämyksiä.”
Hae vuosivapaaehtoiseksi ulkomaille!
Hae paikallisvapaaehtoiseksi kotimaahan tai ulkomaille!
Lämmin kiitos kaikille vapaaehtoisillemme. Ilman teitä näin monipuolinen ja laaja-alainen työ ei olisi mahdollista.