Raija ajoi useita vuosia pääasiassa puoliperävaunuyhdistelmää niin kotimaassa kuin ulkomailla.
”Kun sitten jäin pois tästä yhteisöstä, jäin yksin. Olin ollut naimisissa työni kanssa. Työkavereita tuli ikävä.”
”Vaikka jokainen kuski tekee työtään yksin, siinä ollaan samat ongelmat jakavien kollegoiden kanssa isoa perhettä, jossa jaetaan niin ilot kuin surut.”
Tarina jatkuu kuvan jälkeen.
”Työvuosien varrella ehtii myös rakastua. Se vasta ikävää synnyttääkin”, miettii Raija.
”Rakastuminen on vaaratekijä. Se valvottaa ja huolettaa ja aiheuttaa pitkillä matkoilla mustasukkaisuutta puolin ja toisin. Se on kamalaa, kun sydän repeilee rinnassa.”
Raija painottaa, että kun kotoaan lähtee, tulee asiat olla selvitettynä. Käsittelemättömät henkilökohtaiset asiat aiheuttavat vatvomista ja virheitä, jolloin onnettomuuden riski kasvaa. ”Selvittelyä ei pidä jättää tien päälle.”
Aikoinaan puhelutkin olivat kalliita, eikä Skypeä ollut. ”Skypellä ja Facebookilla pystyy nykyisin kommunikoimaan ilmaiseksi, mutta ne eivät korvaa kasvotusten olemista. Eikä ikävä niiden avulla kaikkoa mihinkään.”
”Ikävä voi olla myös ystäviä, läheisyyttä, metsään menemistä, muistoja jne.”
Tarina jatkuu kuvan jälkeen.
Ikävään Raija yhdistää anteeksiannon.
”Minä olen ollut pitkävihainen. Silloin käy niin, että hyvät asiat unohtuvat ja huonot jäävät mieleen. Anteeksiantamattomuus pilaa ihmissuhteita ja samalla oman elämän.”
”Hyvä ystäväporukka hajosi minun typeryydestäni. Itsepäisyyttäni en pyytänyt anteeksi. Yksi heistä on nyt kuollut, ja hänen kohdallaan sovinto on liian myöhäistä.” Syyllisyys ja ikävä jäivät.
“Merimieskirkon työ on pyyteetöntä ja Merimieskirkko auttaa aina, sen olen kuullut monesti”, lisää Raija. ”Moni rekkamies on saanut apua Merimieskirkolta.”
Merimieskirkoilla jaetaan rekkakuljettajienkin ikävä ja tunteet. Ikävä lievittyy merimieskirkon saunan lauteilla ja grillin ääressä. Olemme täällä sinua varten.
Lahjoita, jotta kukaan ei jää yksin ikävään.