Kävelen suurten korvien perässä laivaan. Edelläni askeleet etenevät reippaasti ja määrätietoisesti. Rampin jälkeen puikkelehdimme eteenpäin erilaisista ovista ja portaista. Kaikki vastaantulijat tervehtivät tuttavallisesti suuria korvia, satama- ja laivakuraattori Pekka Wilskaa. ”Tässä työssä tärkeintä on olla läsnä ja olla oma, aito itsensä”, Pekka kertoo. ”Ja että on ne korvat.”
Viereisestä ikkunasta aukeaa merinäkymä, Lili Autio istuu kahvikuppi edessään ja hämmentää kahvia. Hän on syntynyt Kotkassa, mutta nyt emme ole Lilin kotona vaan M/S Seagardilla Kotkan satamassa. ”Halusin töihin merelle jo heti peruskoulusta, mutta silmälasipäisenä en sitten hakenut merikouluun. Päädyin merille kiertokautta suoraan”, Lili summaa. ”Opiskelin yliopistolla ja olin töissä, sitten leikkautin silmät ja hain merimieskouluun.”
”Olen ollut merillä yli kaksikymmentä vuotta, ensin kansimiehenä, puolimatruusina ja matruusina. Perämiehenä olen ollut viisitoista vuotta.” Perämiehen työssä ajetaan merellä neljän tunnin vahti kaksi kertaa vuorokaudessa. Satamassa, kun yliperämies vastaa lastauksesta ja lastin suunnittelusta, muut perämiehet ajavat kuusi tuntia. Tiettyä itsepäisyyttä työ vaatii ja väillä on kiirettä, mutta Lili viihtyy työssään.
Mikä sitten sai Lilin hakeutumaan merille töihin? ”Geenivirhe!” Lili nauraa. Nauru tarttuu. ”Työtä merellä olen tehnyt jo niin kauan, etten tiedä, osaisinko muuta tehdäkään.” Parasta työssä on meri ja luonto, meriympäristö ylipäänsä. ”Merillä näkee luonnonilmiöitä, joita ei maissa koskaan. Rauhallinen avomerivahti tyynellä kelillä, onhan se aika hienoa”, hän sanoo.
Unelma-ala on kuitenkin myös omanalaisensa työympäristö. Laivalla ollaan suljetussa tilassa, pienellä porukalla, pitkiä aikoja. M/S Seagard seilaa väliä Kotka-Lyypekki tai Rostock/Lyypekki-Hanko-Kotka. Ollaan neljä viikkoa töissä, neljä viikkoa vapaalla. Työvuoron loputtua merenkulkija ei mene kotiinsa, vaan hyttiin, laivakotiinsa.
”Perheelliselle se on raskasta, kun poissaolot kotoa ja perheen luota ovat pitkiä”, Lili kertoo. Matkustajalaivoilla työjaksot ovat lyhyempiä. ”Moni onkin siirtynyt matkustajalaivoille, kun perhettä on tullut ja on pieniä lapsia. Se on helpompaa.”
Pekka ja muut Merimieskirkon työntekijät vierailevat laivoilla säännöllisesti. He tulevat mantereelta tervehtimään pitkille työjaksoille omanlaiseensa työympäristöön. Merimieskirkon vierailut tuovat suljettuun tilaan jonkun, jonka kanssa tarvitessa jutella. Ja erityisesti jonkun, joka kuuntelee.
Sinun avullasi Pekka ja muut satamakuraattorimme voivat käydä laivoilla tapaamassa merenkulkijoita. Keskustelujen avulla edistämme merenkulkijoiden hyvinvointia ja turvallisuutta. Ikävä ja huoli puolittuu, kun sen jakaa.
Lahjoita, jotta voimme antaa henkistä tukea merenkulkijoille eikä kukaan jäisi yksin ikävään.
Lue toinen tarina merenkulkijan ikävästä.
Lue lisää tarinoita ikävästä.