Kaisu saapui 60 vuotta sitten laivalla Thamesia pitkin Lontooseen. Matka jatkui Surreystä Eustoniin ja siitä lentäen Skotlantiin.
”Meitä oli kolme suomalaista: keittäjä ja kaksi sisäkköä. Asuimme vanhassa linnassa, jossa oli kylmät seinät. Totesimme, että jos talven kestämme, niin toista talvea ei enää täällä vietetä. Seitsemän kuukauden päästä muutin Lontooseen.”
”Jännitin ennen ensimmäistä vierailuani Merimieskirkolle, että löydänköhän perille. Tutkin karttaa tarkasti ja lähdin matkaan. Kurjalla englannillani kysyin neuvoa Albion streetille, ja ystävällinen rouva nappasi käsipuoleensa ja lupasi auttaa minut perille.”
“Muistan, kun näin ylhäällä kirkasta taivasta vasten heiluvan Suomen lipun. Rouva puhui minulle jotain, mutta lippu pysäytti ja mykisti. Ja itku pääsi. Se oli niin vaikuttava näky.”
“Kirkolla oli käynnissä kastejuhla. Eteiseen kuului virsi Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Itkin toisen kerran.”
”Kirkolle on hyvä tulla. Se kodikkuus, kahvin tuoksu, hyvä pulla, suomen kieli ja ennen kaikkea ystävällinen vastaanotto. Joku täällä vetää puoleensa, eikä ainoastaan kieli, vaan koko kulttuuri.”
“Henkilökunta on vuosien saatossa vaihtunut, mutta kaikilla on aina ollut halu yrittää pitää yhteys seurakuntalaisiin: kysytään kuulumisia ja kuullaan niin iloissa kuin suruissa. Kun mieheni aika oli siirtyä maallisesta elämästä seuraavaan, niin kirkon läsnäolo oli vahva ja tuki tärkeä. Täällä on saanut olla väsyneenä, heikkona ja vahvana.”
”Vahvana varsinkin silloin, kun kannoin myyjäistavaroita rapuissa. Myyjäiset ovat hienoa yhteistä taivalta seurakunnan kesken. Tulen auttamaan myyjäisiin tänäkin vuonna, jos vielä jaksan. Tulevat joulumyyjäiset ovat 53. joulumyyjäiset, jossa olen auttamassa. Miksi en tulisi, kun nautin tästä.”
Me Merimieskirkolla olemme kanssasi ilossa, surussa ja tavallisessa. Ja ystäväsi ikävässä.
Lahjoita, jotta voimme pitää kirkkojen ovet avoinna ja ikävän etäällä.
Lue lisää tarinoita ikävästä.