Merenkulkija on laivalla puolet vuodesta. Ikävä on aina läsnä, vaikka siitä ei puhuta.
Wellu syntyi merenkulkumaailmaan. Hänen vaarinsa perusti aikoinaan Rahjan sataman Kalajoelle ja kipparoi työkseen pienempiä aluksia. Wellun isovelikin oli merillä, samoin muita sukulaisia. Satamassa Wellu autteli jo pikkupojasta lähtien, joten merenkulkuoppilaitos ja sitä seurannut merimiesura tulivat eteen luonnostaan.
Tällä hetkellä Wellu toimii päällikkönä Suomen suurimmalla tankkilaivalla, joka liikennöi Pohjois-Euroopan liikenteessä.
Wellu on puolet vuodesta laivalla. Kuuden viikon työjakson alkaessa hänen on keskityttävä täysipainoisesti työhönsä. Kun törni alkaa, laivalla on yleensä niin kiire, ettei ikävää edes tajua.
“Samaan aikaan tiedän, että vaimolla on ikävä suurimmillaan juuri noina ensimmäisinä päivinä. Itselläni taas menee aina aikansa ennenkuin pääsen jyvälle siitä, mitä poissa ollessani kuuden viikon aikana laivalla on tapahtunut.”
Kun vihdoin ollaan päästy merelle, olisi aikaa soitellakin, mutta yhteydet eivät aina toimi. Tilaisuuden tullen ja yhteyksien toimiessa Wellu on mahdollisimman usein yhteydessä kotiin jääneeseen vaimoonsa ja ”karvalapsiinsa”. Karvalapsilla Wellu tarkoittaa kahta koiraa, kissaa ja kahta kania.
”Kun tietää, että kotiasiat ovat kunnossa, menevät työtkin hyvin. Siinä on vaimolla tärkeä rooli.”
Turun saaristossa kotina toimii pieni puulämmitteinen mökki ja metsäinen tontti, joiden puitteissa on monenlaista askaretta. Saaristo tarjoaa myös hyvät mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen. ”Vastapainoa työlle”, Wellu vertaa kipparin työtä ja vapaa-aikaansa.
Ikävä vaimoa ja kaikkea sitä, mikä jäi kotiin, on merellä erityisen kova kuudennella työviikolla, kun vapaille on enää muutama päivä. ”Laivan päällikkönä en ikävääni muille näytä.”
Ikävää tuntevat laivalla kaikki. Hytistä ulos astuessaan Wellu ottaa tsempparin roolin, joka hänen mielestään kipparille kuuluu. Se auttaa tietysti häntä itseäänkin. Laivalla ei ikävästä juuri tarvitse erikseen puhua, sillä kaikkihan sitä tuntevat.
Ikävä voi myös yllättää yhtäkkiä, sillä se voi kohdistua mihin milloinkin, vaikkapa ”nuotion tuoksuun”. Eri tuoksut, maut tai äänet tuovat usein rakkaat mieleen.
Ikävästä puhuttaessa Wellu haluaa muistuttaa, että se on vain tunne, joka kertoo, että elämä on kurssissa.
“Puhdas ikävä on oikeastaan juhlimisen arvoinen juttu. Se merkkaa sitä, että sinulla on elämässä joku ihminen tai elämäntilanne, mitä rakastat tai missä haluaisit aina olla.”
Ikävää tuntevat koiratkin. Toinen niistä vahtii pitkän tovin Wellun saavuttua vapaille, että hän ei lähde takaisin töihin. Kuuden viikon vapaan jälkeen molemmat koirat istuvat masentuneena portilla pari päivää, ja kissakin protestoi, kun isäntä on lähtenyt.
Merimieskirkko tuntee merenkulkijan huolen ja ikävän. Kirjasimme 22000 merenkulkijakohtaamista vuonna 2019. Sinun avullasi satamakuraattorimme voivat käydä laivoilla tapaamassa merenkulkijoita. Ikävä ja huoli puolittuu, kun sen jakaa.
Lahjoita, jotta kukaan ei jää yksin ikävään.
Lue merikapteenin vaimon tarina.