Luoja minua varjelkoon merimiehen muijaksi joutumiselta, pyydetään vanhassa lausahduksessa. Kohtalo päättää joskus toisin. Vuonna 2016 sukulaisen somepäivityksen seurauksena päätyivät Nina ja Wellu kirjoitelemaan toisilleen, tiesiväthän he toisensa saman kylän lapsina entuudestaan.
Vaikka välissä oli vierähtänyt parikymmentä vuotta, niin uudelleennäkemisestä ei kulunut kuin viikko, kun kuulutukset oli jo jätetty. Naimisiin meno oli molemmille itsestäänselvyys: ”Sen vaan tiesi.”
Mutta merimiehen vaimona Nina on puolet vuodesta yksin. Mies on töissä aina kuusi viikkoa kerrallaan ja kuusi kotona. Pariskunnan yhteinen elämänlaatuun liittyvä valinta oli, että Nina jää kotirouvaksi. Jos hän olisi päivätyössä, olisi heillä tuskin lainkaan yhteistä aikaa silloin, kun Wellu on vapaavuorolla.
”Kun ensimmäisen kerran vein mieheni laivalle, se tuntui aivan kauhealta. En osannut varautua siihen ikävään ollenkaan”, Nina muistelee.
”Kun Wellu lähtee törnille, minä tulen tyhjään kotiin. Yhä edelleen se ensimmäinen päivä on kamalaa, ei se ole helpottanut vieläkään. Mutta turha se on rynttyillä sitä vastaan, sillä sinänsä on ihanaa, että tuntee ikävää”, Nina kertoo.
Oman ikävänsä keskellä Nina varoo tartuttamasta ”kurjuutta” miehelleen. Kun puhelin- tai nettiyhteys on laivalle saatu, hän asettelee tarvittaessa sanansa niin ettei sekoita miehensä ajatuksia etenkään silloin, kun laivalla on menossa jokin täydellistä keskittymistä vaativa operaatio.
Kotona Turun saaristossa lohtua ja tekemistä tuovat luonto, kotieläimet ja kodin askareet. ”Kun olen hoitanut eläimet ja niillä on kaikki hyvin, on itsellänikin hyvä olla.”
”Wellulla ei ole meistä ketään laivalla mukana, minulla on sentään nämä eläimet”, Nina vertaa. Kotieläimet, joita he ”karvalapsiksikin” kutsuvat ovat kaksi koiraa, kaksi kania ja kissa. Tulevaisuudessa niemennokassa olevalla pihalla käyskentelee ehkä myös kanoja ja vuohia.
Ikävä voi iskeä yllättäen, kesken kaiken. ”Ensilumi! Miten siitä syntyvän tunteen voisi jakaa”, Nina miettii. ”Tai kun katson jotain elokuvaa, saattaa se tulvahduttaa yhteisiä muistoja mieleen.”
Kun Wellun kipparointi öljytankkerilla alkaa olla lopuillaan, saattaa Ninaa alkaa uudelleennäkeminen jännittää. ”Sitä voi innoissaan alkaa myös kinaamaan jostain turhasta.”
“Suhteen alussa emme osanneet rauhoittaa ensimmäisiä päiviä, vaan latasimme niihin liikaa odotuksia. Ajanoloon kuitenkin huomasimme, että loman aloitukset on tärkeä rauhoittaa. Eli ensin levätään ja sitten aletaan käynnistää loma-arkea.”
Avoimuus ja asioiden jakaminen auttaa. Edessähän on kuusi ihanaa yhteistä viikkoa – ennen seuraavaa kuuden viikon ikäväjaksoa.
Merimieskirkko on ystäväsi ikävässä. Olemme kanssasi ilossa, ikävässä ja tavallisessa.
Lahjoita, jotta kukaan ei jää yksin ikävään.
Lue merikapteenin tarina.
Lue lisää tarinoita ikävästä.