Ikävä on kaipausta, kaipuuta tai haikeutta jonnekin, tai jonkun luo. Ikävä tulee, kun muistelen hyviä, mutta nyt poissaolevia asioita. Joskus se ei vaan hellitä, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi. Sen kanssa on vain elettävä.
Voit pitää itseäsi onnellisena, jos voit ikävöidä: se tarkoittaa, että sinulla on jotain hyvin tärkeää, mitä voit kaivata ja elämässäsi on kaipaamisen arvoisia asioita. Kaikki eletty elämä jättää meihin jälkensä, mutta ikävää voi kokea vain, jos on kokenut jotain ainutlaatuista. Ikävä on muisto, jota ei halua antaa pois.
Haju, jossa jotain tuttua… tämän minä tunnen. Tuttu maku vuosien takaa, muistot lapsuudesta. Kuvat, joita kannan mukanani: rakkaat kaukana, yhdessä eletyt hienot hetket. Sävelmä, joka jää soimaan ja joka saa ajatukset siirtymään mummolaan ja toiseen aikaan.
Karheat villasukat, joita jalkaan vetäessä tulee joulu mieleen.
Joskus haluan paeta ikävää. Hautaan itseni työhön ja tekemiseen. Välttelen ikävän tunnetta.
Mutta myös ikävän hetkelle on aikansa ja paikkansa. Voin antaa ikävän tulla ja olla luona hetken. Voin muistella ihmistä, hetkeä ja mennyttä aikaa, sitä, minkä olen taakse jättänyt.
Ikävä saa minut soittamaan kotiin tai lähtemään kotoa ystävien luo, olemaan ja tekemään yhdessä.
Merimieskirkko on ystäväsi ikävässä. Olemme kanssasi ilossa, ikävässä ja tavallisessa.
Lahjoita, jotta kukaan ei jää yksin ikävään.
