“Isäni syntyi sotien jälkeen Suomessa. Ennen kuin minä tulin kuvioihin, isä oli kiertänyt melkein 20 vuotta maailman meriä. Loppusatama löytyi Saksasta.”
”Tunnen itseni suomalaiseksi, vaikka en ole juuri Suomessa käynyt. Isä puhui kanssani suomea, ja kävin kirkolla Suomi-koulussa. Merimieskirkko on aina ollut tärkeä osa elämääni. Isälleni Merimieskirkko oli kuin toinen koti.”
Tarina jatkuu kuvan jälkeen.
”Eläkkeelle jäätyään isäni vietti paljon aikaa kirkolla, saunoi torstaisin miesten vuorolla ja hänestä tuli innokas vapaaehtoinen. Hänellä Suomi-ikävä kasvoi iän myötä. Voimiensa ehtyessä hänelle oli aina vain vaikeampaa löytää sopivaa vapaaehtoistyötä. Kiitos, että aina kuitenkin löytyi. Isäni tunsi itsensä tärkeäksi.”
”Sitten tuli aika, jolloin isäni ei enää jaksanut lähteä kirkolle. Sosiaalikuraattori alkoi käydä isäni kotona tervehdyskäynneillä ja tuoda viestejä kirkolta. Häneltä isä sai apua mm. viranomaisten kanssa asioimiseen Suomessa. Isäni pyynnöstä tehtiin yhdessä pieni testamentti Merimieskirkolle.”
”Isäni haudattiin Merimieskirkon ansiomerkki rinnassaan. Tämä oli hänen toiveensa.“
Merimieskirkolla sinäkin voit kokea yhdessä tekemisen iloa ja onnistumisen onnea.
Lahjoita, jotta voimme olla edelleenkin kotisi kaukana kotoa!
Tarina on esimerkinomainen, eikä kuvan henkilö liity tarinaan.
Lue lisää tarinoita ikävästä.
Lue lisää työstämme.