Ulkona vihmoi räntää ja aallot löivät yli reunan, mutta laivan kannella lojui vielä köydenpää. Sormia paleli ja kylmä poltteli varpaita, mutta varmoin ottein Jontte kieritteli raskaan köyden paikoilleen. Vilkaisu vielä kannelle: kaikki on reilassa. Sitten märkää lunta ravistellen kohti messiä, jonka ikkunasta kajastui kannelle sähkökynttilän valo.
Tarina jatkuu kuvan jälkeen.
Tuoksu leijaili vastaan ulko-ovelle. Kokki ja messikalle olivat laittaneet pöytään kaikki tutut joulun herkut, ja vapaavuorolla olevat kollegat olivat kokoontuneet ruokapöydän ääreen.
”Olin ollut kolmatta viikkoa törnillä ja matkan varrella oli sattunut vaikka mitä. Aika oli mennyt kuin siivillä, mutta yhtäkkiä aika pysähtyi, oli jouluaatto”, Jontte kertoo.
Messin nurkassa seisoi jouluiseksi koristeltu aito kuusi, joka juurelle oli asetettu lahjapaketteja. Merimieskirkon satamakuraattori oli ne sinne tuonut. Kun niiden jakamisen aika tuli, sai Jontte vihreään paperiin käärityn pehmeän paketin. Siinä luki ”tuntemattomalle merenkulkijalle”. Taustalla soi ”En etsi valtaa loistoa”. ”Tuli ikävä oman kodin joulua.”
”Siinä samalla kun pureksin vielä kinkkua, rupesin avaamaan pakettia. Oli niin siististi paketoitu, että tuli ihan lapsuuden joulut mieleen. Silloin sitä saatiin useampi lahja, mutta nyt kun laivalla saa vain sen yhden lahjan, se tuntuu tosi hyvältä ja tärkeältä.”
”Paketissa oli käsin neulotut villasukat. Lämmitti sydäntä, kun joku oli ajatellut meitä. Tuli tunne, että ne oli neulottu juuri minulle.”
Tarina jatkuu kuvan jälkeen.
”Sitten huomasin paperikäärössä pienen kortin. Siinä luki, että ’hyvää ja rauhallista joulua, Jumalan siunausta matkallesi elämän merellä, toivoo Aila Lohjan merimieskirkkopiiristä’.”
”Minulle tuli aivan ihmeellinen olo. Sellainen rauha. Sitten tajusin, että tuo Ailahan on minun äitini! Hän on ainoa Aila Lohjan piirissä, ja kortin käsialakin oli äidin. Voitko kuvitella, miltä tuntui?”
”Miten voi mennä näin? Kaikista niistä sadoista lahjoista juuri äidin paketti oli kulkeutunut meidän laivalle ja päätyi juuri minulle. Joulun ihme, en voi muuta sanoa.”
”Tai sen vielä, että suuri kiitos Merimieskirkko, että muistatte meitä merimiehiä joulunakin.”
Merimieskirkko toimittaa vapaaehtoisten neulomat villasukat ja muut paketit joulunsa merillä viettäville merenkulkijoille.
Lahjoita, jotta kukaan ei jäisi yksin ikävään.
Kuvat ja tarinat ovat esimerkinomaisia, eivätkä kuvan henkilöt liity tarinaan.
Lue lisää tarinoita ikävästä.
Lue lisää työstämme.