Oululaiselle Ritva-Liisa Kahlokselle eli Ritulle merenkulun maailma on tuttua, onhan hän “merimiehen muija”. Kolmisen vuotta sitten eläkkeelle jäätyään hänestä tuntui, että aikaa vapautui harrastuksille ja vapaaehtoistyölle.
“Merimieskirkko oli tuttu juttu jo ajalta, kun mieheni oli maailmalla. Hän soitti aina kotiin merimieskirkolta, ja Hampurin Tseki-papukaija jutteli toisinaan taustalla.”
”Olin miettinyt vapaaehtoisuutta Merimieskirkolla jo useamman vuoden ajan. Nettisivuilta olin huomannut, mitä kaikkea vapaaehtoiset tekevät ja jotenkin se tuntui omalta. Kun vielä näin jutun Merimieskirkosta paikallisessa Rauhan tervehdys -lehdessä, lähetin heti hakemuksen netin kautta ja lähetin tekstiviestin Mialle. Sitten olinkin jo satamakuraattorin haastattelussa seuraavana päivänä”, Ritu kertoo.
“Olen kirkolla ainakin yhtenä iltana viikossa. Tehtävänäni on keskustella ja pitää seuraa merimiehille sekä hoitaa kanttiinimyyntiä.”
Laivakäynnit ihan huippua!
Ritu tekee vapaaehtoiskaverin kanssa myös laivakäyntejä. ”Sataman liikenteen opetteleminen on kyllä ihan oma työnsä! Menen aina laivoille, kun tarvitaan. Ne laivavierailut on ihan huippua!”
”Osa merimiehistä puhuu aasialaisittain englantia, minkä seuraaminen ja ymmärtäminen oli aluksi haasteellista. Välillä taas ihmetellään, kun ei ole yhteistä kieltä lainkaan. Kuitenkin yhden mieleenpainuvimmista keskusteluista kävin ukrainalaisen merenkulkijan kanssa vain muutaman yhteisen sanan avulla.”
Vapaaehtoistyö Merimieskirkolla tarjoaa Ritulle mahdollisuuden uuden oppimiseen. Esimerkiksi kassajärjestelmän käyttö oli hänelle uutta, mutta Ritu oppi sen kuitenkin helposti.
Tässä oppii myös lukemaan ihmisiä.
“Vapaaehtoistyössä täytyy oppia myös lukemaan ihmisiä. Jos joku haluaa olla rauhassa, hänelle pitää antaa siihen mahdollisuus. Toisaalta pitää myös huomata, milloin joku toivoo kontaktia. Oma työkokemus antaa tähän mukavasti eväitä”, Ritu kertoo.
Kansallisuuksien kirjo miellyttää
Ritun mielestä on hienoa, kun kirkolla on samaan aikaan merenkulkijoita monista eri maista: on venäläisiä, ukrainalaisia, indonesialaisia, filippiiniläisiä, hollantilaisia ja intialaisia. ”Heistä vakituiset kirkolla kävijät jäävät mieleen ja heidän kanssaan voi jatkaa keskusteluja taas seuraavalla kerralla, kun laiva on Oulussa.”
Ritu kertoo esimerkin filippiiniläisen ”konepuolen tyypin” kanssa käymästään mieleen painuneesta keskustelusta. ”Hän tiesi Suomesta tosi paljon, sodasta ja historiastakin, mutta halusi tietää vielä lisää Suomesta. Jutustelua jatkettiin seuraavalla kerralla, kun hänen laivansa vieraili jälleen Oulussa.”
”Minulle tulee todella hyvä olo, kun on saanut keskustella ja kuunnella.”
Meillä on hyvä yhteishenki.
“Parasta vapaaehtoistyössä on kuitenkin meidän porukka, joka täällä kirkolla tekee vapaaehtoistyötä. Me ollaan aina kaverin kanssa yhdessä työssä ja meillä on ihan älyttömän hyvä yhteishenki. Ja kun keskenään on hyvä yhteishenki, se heijastuu asiakkaisiin. Joskus tekee mieli mennä kirkolle, vaikka ei sovittua vuoroa olisikaan. Tämä on niin mahtavaa!“
“Eläkkeelle jäämisen jälkeen tunnen itseni jälleen tarpeelliseksi. Tämän tehtävän kautta olen saanut itseluottamusta lisää. Olen kiitollinen, että tällainen mahdollisuus on annettu ja saan olla vapaaehtoisena.”
Kokemuksensa myötä Ritu kehottaa ottamaan rohkeasti yhteyttä oman paikkakunnan Merimieskirkkoon:
“Kannattaa tulla tutustumaan ja katsomaan, millaista toiminta on. Ota reippaasti yhteys ja pyydä, että saat tulla paikan päälle joku ilta. Ja pyydä, että pääset mukaan laivakäynnille. Siinä on sitä jotain!”
Hae vuosivapaaehtoiseksi ulkomaille!
Hae paikallisvapaaehtoiseksi kotimaahan tai ulkomaille!
Lämmin kiitos kaikille vapaaehtoisillemme. Ilman teitä näin monipuolinen ja laaja-alainen työ ei olisi mahdollista.