Miksi Merimieskirkko on olemassa?

 

"Siististi pukeutuneita miehiä istuu ja lukee sanomalehtiä. Mustavalkokuva."
Miehiä Antwerpenin merimieskirkon lukusalissa. Antwerpenin merimieskirkko toimi vuosina 1905-2015.

 

Merimieskirkon laiva ei ole tällä hetkellä karikkojen keskellä, vaan se kulkee avaralla ulapalla, jolla tarvitaan sekä uskoa että taitoa, mutta varsinkin oikeita tulevaisuuden näkyjä… Merenkulun muuttuminen ja kansainvälisten yhteyksien vilkastuminen ovat luoneet kokonaan uuden tilanteen. Muutos ei ollut yhtä suuri edes silloin, kun purjelaivat vaihtuivat koneilla kulkeviksi aluksiksi. Merimiehet viipyivät yhä edelleen satamissa ja tarvitsivat itselleen kirkon ja kodin. Vanha idylli, johon sisältyi myös runsaasti kielteisiä ja synkkiä piirteitä, on nykyisin muuttunut täysin toisenlaiseksi. Siihen kätkeytyy se iso kysymys, johon parhaillaan etsitään vastauksia.

Näin piispa Erkki Kansanaho päättää historiakirjansa ”Kirkko ja merenkulkijat – Sata vuotta Suomen Merimieslähetysseuran työtä”. Kirja valmistui jouluksi 1983, pari vuotta ennen kuin Kansanaho luopui Merimieskirkon puheenjohtajuudesta. Hän oli ollut tuohon mennessä johtokunnan jäsenenä 30 vuotta ja puolet ajasta sen puheenjohtajana. Hän näki mistä oli tultu, mutta tunnisti myös muutoksen välttämättömyyden.

Isoa kysymystä ratkomassa

Itse sain aloittaa Hampurin merimiespappina Merimieslähetysseuran täyttäessä sata vuotta (v. 1975). Pian sain havaita, että olimme etsimässä ”isoon kysymykseen” vastauksia, jotka erityisesti silloiset työntekijät ja vähitellen johtokuntakin näkivät tulevaisuuden kannalta välttämättömiksi.

Oma aktiivinen merimieskirkkourani kesti 33 vuotta (1975–2008). Tuona aikana sain olla mukana muuttamassa ”vanhaa idylliä” todella toisenlaiseksi. Tosin idylliksi, siis sopusointuiseksi ja rauhalliseksi olotilaksi Merimieskirkkoa ja sen työtä tuskin on koskaan voitu sanoa, sillä niin lähellä ihmiselämän arkea, kovuutta ja realiteetteja tässä työssä on aina oltu. Ellei kirkon idyllinä pidetäkin juuri sitä, että se on myös keskellä ihmiselämän riitasointuja ja pimeää, mukana kivussa ja ikävässä, sekä laivojen mukana myrskyiselläkin merellä.

Muutosten lista on pitkä. Poimin vain mielestäni strategisesti merkittävimmät.

"Useita henkilöitä istumassa pöytien äärellä pitkulaisessa sisätilassa, jonka takaseinä on kokonaan ikkunaa."

 

Merimieskirkot ulkomailla ovat kaikkien siellä olevien ja liikkuvien suomalaisten ja Suomen-ystävien yhteisöjä ja kirkkoja.

Ulkomailla olevien merimieskirkkojen toiminta on laajentunut. Merenkulkijoiden ja paikallisten siirtolaisten eli ulkosuomalaisten kirkoista on tullut kaikkien liikkeellä olevien suomalaisten kirkkoja. Viime vuosikymmenien aikana Suomi on ollut aivan toisenlaisessa asennossa Eurooppaan ja muuhun maailmaan.

Merimieskirkolta lähdettiin myös rahti- ja matkustajalaivojen mukaan merelle, ja näin kehittyi nopeasti merkittävä laivapappi- ja laivakuraattoritoiminta. Tässä Suomen Merimieskirkko on ollut suunnan näyttäjä myös muille kirkollisille merenkulkujärjestöille.

Suomen satamissa olleet suomalaisille merenkulkijoille tarkoitetut lukusalit muutettiin kansainvälisiksi merimieskirkoiksi. Nykyisin niiden kävijät koostuvat kymmenistä eri kansallisuuksista. Kaikissa satamiin tulevissa laivoissa pyritään käymään. Suomen Merimieskirkosta tuli näin kiinteä osa kansainvälistä kristillistä merenkulkijatyötä.

"Merimieskirkon punainen auto satamassa olevan laivan vierellä."

 

Satamaan tulevilla laivoilla pyritään käymään kyselemässä merenkulkijoiden kuulumisia.

Merimieskirkkojemme toiminta tukeutui vanhastaan pohjoismaiseen yhteistyöhön. Globalisaatiokehityksen myötä tuli välttämättömäksi saattaa Suomen Merimieskirkko myös kansainvälisen ekumeenisen merenkulkijajärjestön (ICMA, International Christian Maritime Associaton) piiriin ja ytimeen. Merimieskirkon pääsihteeri jopa valittiin viideksi vuodeksi ICMAn puheenjohtajaksi. Meidän merimieskirkkomme on parhaimmillaan ollut muille merimieskirkoille suunnan näyttäjä ja toimintatapojen kouluttaja.

Ilman vapaaehtoisten panosta työ olisi hiipunut varsin vaatimattomaksi

Vapaaehtoistyöstä on kehittynyt erittäin merkittävä voimavara kaikkeen merimieskirkkotyöhön. Näin ulkomaan- ja kotimaan merimieskirkkomme samoin kuin laivakuraattoritoimintakin voivat toimia nykyisessä laajuudessaan. Ilman vapaaehtoisten panosta työ olisi hiipunut varsin vaatimattomaksi.

Merimieskirkko on osannut maailmanlaajuisten muutosten keskellä muuttaa konkreettiseksi toiminnaksi lähimmäisen auttamisen, toisen kunnioittamisen, vieraanvaraisuuden, osallisuuden, aidon välittämisen ja läsnäolon.

 

"Kolme naista kurkottelee pakastearkkuun taustallaan elintarvikehyllyjä."

 

Vapaaehtoisia viimeistelemässä Hampurin merimieskirkon joulumyyjäisiä.

15 vuotta sitten luovuin hallituksen puheenjohtajuudesta ja minut kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi. Kunniapuheenjohtajan houkutus – ehkä oikeuskin – on katsella merimieskirkkolaivan pitkää perävanaa ja sitä, mitä merkittävää ja tähän hetkeen asti kantavaa siellä näkyy. Edellä olen niistä joitakin maininnut. Mutta yksi vahva elementti on juuri nyt erityisesti nostettava esille.

Merkittävä muutos meneillään

Merimieskirkko on alusta alkaen ollut myös ulkosuomalaisten kirkko Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Australiassa. Näille mantereille mentiin suomalaisten laivojen perässä, mutta myös siirtolaisten takia. Merimieskirkko oli lähes 100 vuoden ajan ainut ulkomailla suomalaisia palveleva kotikirkkoa edustava toimija.

Vähitellen 2. maailman sodan jälkeen myös Suomen ev.lut. kirkko ryhtyi lähettämään pappeja palvelemaan suomalaisia siirtolaisia ja turisteja. Yhteistyöstä ja vastuualueista sovittiin Merimieskirkon kanssa.

 

"Maailmakartta, johon merkitty Merimieskirkon vanhat ja nykyiset toimipaikat."

 

Merimieskirkko on toiminut aiemminkin ympäri maailman. Kaikkia kartassa näkyviä vuosilukuja ei ole päivitetty.

Parhaillaan on menossa iso merkittävä muutos. Tämän vuoden alusta alkaen Merimieskirkko on ryhtynyt hoitamaan ulkosuomalaistyön operatiivisen johtamista ja koordinointia. Tämä etenee vaiheittain yhteistyösopimuksessa määritellyllä tavalla ja aikataululla. Työn rahoitus tulee edelleen Kirkkohallitukselta. Merimieskirkko on juuri tehnyt ensimmäiset pappien ja kanttorien rekrytoinnit suomalaisten suosimiin turistikohteisiin.

Merimieskirkolla on nyt kaksi suurta tehtävää. Se on liikkeellä olevien suomalaisten ja eri pituisiksi ajoiksi ulkomaille asumaan muuttaneiden kirkko sekä osa kansainvälistä kristillistä merenkulkijoita hoitavaa organisaatiota. Suomen Merimieskirkolla on edelleen itseymmärrys asettua erityisesti suomalaisten merenkulkijoiden rinnalle ja tueksi. Nämä kaksi säiettä ovat jo lähes 150 vuotta olleet näkyvissä. Nyt ne ovat selkeästi Merimieskirkon vastuulla. Olkaamme siis tämän luottamuksen arvoisia!

Elämän merellä uskon varassa

Aloitin tämän blogikirjoituksen lähes 50 vuotta sitten olleen Merimieskirkon puheenjohtajan ”isolla kysymyksellä”. Oikeastaan hän kysyi, mitä nyt pitäisi tehdä. Ja niin pitää nytkin kysyä. Mutta riittääkö se, että osaa kertoa mitä Merimieskirkko tekee? On osattava vastata myös kysymykseen: Miksi? Sanotaan, että sitten vasta kun yhteisö osaa vastata kysymykseen ”Miksi se on olemassa”, se voi menestyä. Tämä koskee mitä suurimmassa määrin Merimieskirkkoa, kuten kirkkoa muutenkin.

Pääsiäisen jälkeen vastauksen ymmärtäminen on helppo. Meillä on ihmisen osaan, kovaankin osaan ihmiseksi syntynyt ja meihin sitoutunut Vapahtaja, ylösnoussut Kristus, Herra. Oppilailleen ja seuraajilleen Ylösnoussut antoi tehtäväksi kertoa Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan, kertoa miten eletään ihmisiksi ja näyttää tie tämän elämän perästä Isän kotiin.

Ylösnoussut synnytti uskon siihen, että Hän on tie, totuus ja elämä. Tämän uskon varaan syntyi kirkko. Tämän uskon varassa seilaa myös elämän merellä olevien Merimieskirkko.

"Kädessään papereita pitelevä mies, taustalla kolmijalkainen kynttelikkö".

 

Antti Lemmetyinen
Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja