Pirjo Salmi, 57, tiedetään helposti innostuvaksi ja toimeen innokkaasti tarttuvaksi. Ja siihen, mihin hän ryhtyy, hän haluaa tehdä kunnolla, eikä nainen vilkuile kelloakaan kesken hommien, vaikka työaika onkin säännöllinen.
”Nyt nautin uusista kokemuksista, ja siihen tarvitaan joustavuutta. Kaiken ei tarvitse olla koko ajan samalla tavalla”, Pirjo täsmentää.
Lähes koko elämänsä haastavien lasten ja nuorten parissa erityisluokanopettajana työskennelleenä Pirjo päätti vuonna 2017 tehdä irtioton totutusta arjesta ja hakea Hampurin merimieskirkolle vuosivapaaehtoiseksi. Hän oli juuri päässyt eläkkeelle 55 vuoden iässä, mikä oli vanhaan eläkejärjestelmään kuuluvien erityisluokanopettajien mahdollista valita eläkeiäkseen.
”Tajusin, että jos jään Helsinkiin, teen opettajan sijaisuuksia loppuelämäni.” Päätös syntyi Pirjon oltua puoli vuotta viransijaisena jo eläkkeelle jäätyään. ”Tykkäsin kyllä työstä, mutta ajattelin, että voin tehdä vielä muutakin.”
Ajattelin, että voin tehdä vielä muutakin.
Merimieskirkosta Pirjo oli kuullut jo aiemmin. Aikoinaan mummon veli oli karannut merille ja laittanut viestiä kotiinsa Merimieskirkon kautta. Muutenkin Merimieskirkko oli pulpahtanut esille niin suvun kuin esimerkiksi interreilaavien kavereiden taholta, mutta vapaaehtoistyön mahdollisuus selvisi Pirjolle Matkamessuilla muutama vuosi sitten.
Lähteminen ei pelottanut. ”Olen tottunut muuttamaan asuinpaikkaani. Vanhempani muuttivat usein, kun olin pieni. Itsekin olen asunut siellä sun täällä.” Oulu on Pirjon syntymäkaupunki, Pudasjärvi liittyy kouluaikaan ja Rovaniemi opettajaksi opiskeluun. Ylitorniolla, Toijalassa, Kalvolassa ja Helsingissä Pirjo on toiminut opettajana. Lyhyemmät ajat mm. Suonenjoella, Norjassa ja Saksan Münchenissä liittyvät puolestaan kesätöihin.
Lähteminen kuitenkin hieman jännitti: kestäisivätkö nuorempana erilaisissa urheiluharrastuksissa rikkoutuneet polvet ja nilkat vielä fyysistä työtä? Nyt Pirjo sanoo, että ”monipuolisen hyötyliikunnan ansiosta polvi- tai nilkkaongelmaa ei enää ole”.
Rohkeasti opettelemaan
Kun ensimmäinen vapaaehtoisvuosi oli päättymässä, Pirjo ei ollut vielä tehnyt päätöstä seuraavasta siirrosta. Asunto Suomessa oli myyty ja tavarat laitettu varastoon, joten päätös oli lopulta helppo, kun talouskaan ei asettanut sille rajoja. Pyynnöstä hän jäi toiseksi vuodeksi Hampuriin. ”Toinen vuosi siksi, että ensimmäinen vuosi meni opetellessa”, Pirjo nauraa.
Opetelluksi on tullut mm. kahvilan pyörittäminen, tarjoileminen, majoitushuoneiden valmisteleminen vieraille, siivoaminen, saunojen huoltaminen, piha- ja puutarhatyöt, leipominen ja viemärien avaaminen. Talossa asioivien henkilöiden kohtaaminen on myös tärkeä ja mieluisa osa työtä.
Täällä on jokaiselle jotain tekemistä.
”En pelkää kysyä, jos en jotain osaa. Ja jos johonkin ei pysty, niin aina löytyy joku toinen. Täällä on jokaiselle jotain tekemistä ja työt jaetaan yhdessä mikä kenellekin sopii.”
Vapaaehtoisvuoden puitteissa on mahdollisuus myös nähdä kaupunkia ja lähteä välillä vähän kauemmaksikin. Hampuri tarjoaa tähän hyvät liikenneyhteydet. ”Vapaapäiviksi kyllä riittää tekemistä. Kirkolla kävijöistä sekä työskentelevistä voi saada hyviä ystäviä, joten yksin täällä ei tarvitse olla.”
Kirkon töihin turvallista lähteä
Tyttönimeään Tiikkaja Pirjo ei erottuaan takaisin ottanut, vaan yhteisestä sopimuksesta ex-miehensä kanssa jäi edelleen Salmeksi. Se kertoo, että ystävyys jatkuu. ”Minulla on tapana puhua asiat läpi niin työssä kuin henkilökohtaisessa elämässänikin, jotta ihmisen voi kohdata uudestaankin.”
Se on Pirjon vahvuus myös asiakaspalvelutyössä merimieskirkolla. ”Ihmisten kohtaaminen on ihanaa, kunhan mieli on avoin ja joustava. Merimieskirkko ottaa vastaan kaikki ihmiset, mikä tuntuu hyvältä.”
Merimieskirkko ottaa vastaan kaikenlaiset ihmiset.
Pirjo viittaa samalla myös uskontoon. ”Uskonto on ollut minulle aina itsestäänselvyys, mutta tiukka suuntaus ei sovi minulle. Toinen ihminen ei voi valita sinulle uskoa, vaan jokaisen on koettava itse, että se on hyvä ja oikea.”
”Uskonto antaa toivoa, ja jos toivo menee, ihminen on yksin hukassa. Kirkko on parhaimmillaan silloin, kun sieltä löytyy ihmiselle rinnallakulkija.” Pirjo sanoo ajatelleensa aina, että kirkon ja seurakunnan töihin on helppoa ja turvallista lähteä.
Rinnallakulkija hänestäkin on tullut. ”Tämä on hyvä paikka tehdä vapaaehtoistyötä. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti. Jos on tehnyt sitoumuksen vuodeksi ja elämäntilanne muuttuu, voidaan asiasta yhteisesti keskustella. Lähtökohtaisesti työhön tulee kuitenkin sitoutua sovituksi ajaksi ja ennen lähtöään jo miettiä. miten pitkäksi aikaa uskoo voivansa työskennellä. Uusilta tulijoilta toivoisin, että heillä on sydäntä merimieskirkkotyölle, jokin tunne, miksi juuri tälle yhteisölle antaa panoksensa.”
Hae vuosivapaaehtoiseksi ulkomaille!
Hae paikallisvapaaehtoiseksi kotimaahan tai ulkomaille!
Lämmin kiitos kaikille vapaaehtoisillemme. Ilman teitä näin monipuolinen ja laaja-alainen työ ei olisi mahdollista.