Antti Tuononen, 39, on tehnyt noin seitsemän vuotta seurakunnan nuorisonohjaajan töitä eri puolilla Suomea. Nyt hän opiskelee yliopistossa teologiaa ja pitää mahdollisena, että opinnot päätyvät vielä papin uraan.
Sitä Tuononen ei suunnitellut vielä noin 15 vuotta sitten, jolloin hän sattumalta näki lehtiartikkelin Merimieskirkosta ja sen vapaaehtoistyöstä.
”Kaipasin tuolloin uusia kokemuksia, uusia ihmisiä, ja halusin lähteä ulkomaille. Minulle entuudestaan tuntematon Merimieskirkko tarjosi lehtijutun mukaan siihen mahdollisuuden.”
Otettuaan yhteyttä toimistolle Tuononen sai pian lähteä Antwerpenin merimieskirkolla vuosivapaaehtoiseksi. Kausi 2004–05 toi mukanaan merenkulkija- ja rekkamiestyötä sekä erilaisia kiinteistönhoitoon liittyviä töitä. Laivakäyntejä innokkaalle ja järjestelmälliselle miehelle kertyi vuoden aikana jopa 200.
Nuorten merimieskirkkopiirin vetäjä
Vapaaehtoisvuoden jälkeen Tuononen työskenteli Vantaan Tikkurilan seurakunnassa, jossa hän kollegansa kanssa perusti nuorten merimieskirkkopiirin. Projektiluonteisessa piirissä oli mukana kymmenkunta nuorta, jotka tekivät retken mm. peruskorjatun Lontoon merimieskirkon avajaisiin syksyllä 2006.
Piirin toiminta loppui seuraavan vuonna, mutta Tuonoselle Merimieskirkko oli jäänyt sydämeen. ”Antwerpenin vuosi on tähän saakka paras vuosi elämässäni”, hän sanoi tuolloin Merimieskirkko-lehdelle. Eikä hän sanojaan syö edelleenkään, vaan kertoo, että on Merimieskirkolle kiitollinen monesta asiasta.
Merimieskirkko on iso osa elämääni.
”Merimieskirkko on iso osa elämääni ja syy moniin valintoihini jälkeenpäin. Ilman Merimieskirkkoa en olisi se ihminen, mikä nyt olen.”
Lähdettävä oli uudestaan. Kaudella 2011–12 Tuononen oli vapaaehtoisena kiinteistöassistenttina Brysselin merimieskirkolla. Logistiikkaan painottuneeseen työhön sisältyi myös asiakaspalvelua sekä lasten ja nuorten leirien pitämistä.
”Sain tehdä kaikenlaista, eikä se ollut mitään kellokorttityötä. Sain auttaa muita ja koin tekeväni tärkeää työtä. Samalla pääsin tutustumaan itselleni uuteen maailmaan työn kautta”, Tuononen kertoo.
Haasteet on saatu voitettavaksi
Ei vuosivapaaehtoisuus joka hetki tuntunut siltä huippuvalinnalta. Työpaikalla asuminen muiden kanssa ja yksityisyyden puuttuminen, ruokapalkalla työskentely, ympäristön vieras kieli ja kulttuuri sekä poissa läheisten luota oleminen stressasivat välillä Anttiakin siinä määrin, että matkalaukun pakkaaminenkin kävi mielessä.
”Haasteet tuli kuitenkin voitettua. Muut vapaaehtoiset olivat niissä tilanteessa tuki ja turva.”
Ulkomaanvuosilta Tuononen kertoo saaneensa elinikäisiä ystäviä. ”Merimieskirkolla solmittuihin suhteisiin on tullut syvempää ystävyyttä.” Siellä tapahtuneista kokemuksista ja tilanteista on peräisin myös ”elämän pääoma, jota rahan sijasta voi jakaa muillekin”.
Sain elämän pääomaa, jota voi jakaa muillekin.
Sattumuksista Antille juolahtaa mieleen yö, jolloin suihkussa ollessaan vesiputki meni rikki ja talo alkoi tulvia vettä ennen kuin puolialaston mies löysi päävesihanan kellarikerroksesta. Antwerpenissa hän puolestaan jämähti autolla kujalle, jota ei voinut tien keskeneräisyyden vuoksi ajaa eteenpäin eikä liioin taaksepäin, sillä takapuskuria melkein hipoi raitiovaunu.
Kokemukset ajoittaiset vastoinkäymisiset mukaan lukien toivat Tuonosen mukaan selviytymiskykyä, ongelmanratkaisutaitoa ja rohkeutta uusiin asioihin. ”Uskaltaa mennä mukaan mihin tahansa ja selviytyy vaikeistakin tilanteista, joihin ei ole käyttöohjetta.” Raitiovaunuepisodikin ratkesi jotenkin, mutta miten, sitä ei Antti enää muista.
Veri veti vielä vuonna 2015 kolmeksi kuukaudeksi Rotterdamin merimieskirkolle, joka oli juuri saneerattu. Kiinteistönhoito oli enimmäkseen siivoamista, mutta sen ohella mies pääsi taas käymään laivoilla. Merenkulkijatyössä näki senkin, kuinka tärkeitä ovat ne joulupaketit, joita Tikkurilan merimieskirkkopiirikin aikoinaan valmisti.
Ihminen muuttuu myönteisellä tavalla.
Vapaaehtoisena Tuononen oppi ajamaan Merimieskirkon autolla niin satamassa kuin suurkaupungeissakin. ”On eri asia ajaa kotikaupunkini Joensuun 10 minuutin ruuhkassa kuin Brysselissä”, hän naurahtaa. Kotiin viemisenä tuli myös myyntityön osaaminen sekä taito lukea hollanninkielistä tekstiä ilman monia kielitunteja.
Jo ensimmäisen merimieskirkkovuotensa jälkeen Antti kannusti nuoria kokeilemaan siipiään ulkomailla joko vapaaehtoisena tai työntekijänä. Niin vielä tänäänkin. ”Siellä oppii lyhyessä ajassa nopeammin ja enemmän kuin tutussa Suomessa. Riippumatta siitä mitä siellä tekee, ihminen tulee takaisin muuttuneena.” Myönteisellä tavalla, mistä Antti itse on hyvä esimerkki.
Hae vuosivapaaehtoiseksi ulkomaille!
Hae paikallisvapaaehtoiseksi kotimaahan tai ulkomaille!
Lämmin kiitos kaikille vapaaehtoisillemme. Ilman teitä näin monipuolinen ja laaja-alainen työ ei olisi mahdollista.