Kun vuonna 1958 eräs laiva oli saapunut Haminan satamaan, lähti miehistö töittensä jälkeen tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Ja mikäpä suomalaisuudesta kertoisi enemmän kuin lavatanssit. Tanssin pyörteissä hollantilainen laivan kokki iski silmänsä suomalaisneitoon, mitä seurasi rakkaustarina, jonka myötä seuraavana vuonna tämä neito muutti Hollantiin.
Pariskunta sai kolme lasta, joista Sandra van der Stel syntyi Rotterdamissa heinäkuussa 1966. Lapsen kastoi Rotterdamin merimiespastori Arvi Matikainen. Siitä lähtien Sandra vanhempineen olikin tuttu näky kirkolla, kunnes perheen isä halusi muuttaa Suomeen. Äidin kotitalo Haminan sataman laidalla sai taas asukkaansa.
Sandra ja hänen äitinsä sekä sisaruksensa asuvat nykyäänkin Suomessa, mutta isä kuoli tytön ollessa 12-vuotias. Isän puolen suku jäi Hollantiin, mistä johtuen Sandralle Helsingin ja Rotterdamin väli on tullut tutuakin tutummaksi.
”Varsinkin isovanhemmat Rotterdamissa ovat olleet minulle erityisen läheisiä. Vietin kesälomani aina Hollannissa, ja lensin sinne ensi kerran yksin 10-vuotiaana. Meitä serkkuja on muuten noin 30.”
Isänsä jalanjäljissä
Peruskoulun jälkeen Sandralle luontainen valinta oli pyrkiä merimiesammattikouluun, mutta koska ei päässyt sisään, hän aloitti kokkikoulun Haminassa. Isänsä jälkiä sekin. Kun sitten työuraa oli kulunut 10 vuotta kokkina, oli aika vaihtaa työt puutarhahommiin, pakolaiskeskukseen ja sittemmin myymäläpäälliköksi. Tutkintoja kertyi ulkomaankaupasta sekä tulli- ja rikostutkinnasta. Vuonna 2006 Sandra siirtyi töihin tulliin ja on ollut siellä vuoroesimiehenä vuodesta 2011.
Kesällä 2015 vantaalainen Sandra huomasi, että Vuosaaressa toimii merimieskirkko.
”Satamakuraattorina tuolloin toiminut Huttusen Hessu pyysi käymään ja sen tuloksena toivotti tervetulleeksi vapaaehtoishommiin. Alkuun kirkolla oli paljon tekemistä pyykkäämisestä juhlatarjoilujen järjestämiseen ja olin mukana myös erilaisissa tapahtumissa ja messuilla”, Sandra muistelee.
Päätehtävänäni on olla päivystäjänä kirkolla.
”Päätehtävänäni oli ja on edelleen kuitenkin olla päivystäjänä kirkolla ja käyn kirkolla vähintään kerran viikossa, mutta teen myös aina kirkolle korvapuustit pakastimeen! Ja Jaana tekee omenapiirakat.”
”On ihanaa, kun joku tulee sisään sen takia, kun on haistanut tuoreen pullan tuoksun ulos saakka. Ja toiseksi on hienoa, kun koskaan ei tiedä, tuleeko ovesta joku pelaamaan biljardia vai juomaan kahvia tai sitten saunomaan vai vessakäynnille.”
Kirkolla työskentely voimauttaa
Sandra kertoo, että vapaaehtoistyössä on parasta paikan hyvä henki sekä tyytyväiset asiakkaat.
”Hanna osaa motivoida meitä vapaaehtoisia hyvin. Toiseksi arvostan vapaaehtoisten kokouksia, joissa saamme ajankohtaista infoa. Tulee tunne, että meistä välitetään ja työtämme arvostetaan.”
”Olen varmasti mukana niin kauan kuin vain elän! Minulle tuottaa suurta iloa, kun avaan oven tulijalle. Siinä samassa omat arkiset asiatkin unohtuvat. Minä jaksan itsekin paremmin, kun käyn kirkolla. En osaa tarkemmin sanoa, mikä siinä merimieskirkkohengessä vetää minua niin puoleensa.”
Sauna on muutakin kuin peseytymispaikka
Avuliaaksi ja hyväsydämiseksi tiedetty Sandra kertoo, että monelle Vuosaaren merimieskirkko on se käytännöllisin ja joskus ainut paikka pitkään aikaan käydä pesulla.
”Jos Vuosaaren merimieskirkkoa ei olisi rekkaparkin vieressä, rekkakuskeilla ei olisi täällä paikkaa, missä käydä saunassa. Sauna on paikka, jossa voi puhua ammattiasioista ja saada samalla vertaistukea. Osa heistä myös alkaa jutella omista asioistaan myös minulle. Siitä saa motivaatiota.”
Työtä omalla persoonalla
Sandra sanoo, että kirkon rauhallisessa miljöössä ollessaan hän edustaa Merimieskirkkoa, jonka ihmiset tiedetään luotettavaksi kuuntelijoiksi. Mutta on Sandran olemus muutenkin sellainen, että häntä on helppo lähestyä ja hänelle on helppo puhua. Näin käy ihmisille, joilla ei ole mitään roolia päällä, vaan on oma itsensä ja luonteeltaan avoin ja empaattinen.
”Kyllä minulle tullaa helposti juttelemaan missä vaan, ja saankin jatkuvasti uusia ihmisiä elämääni.”
Merimieskirkkohengen lisäksi Sandra korostaa asiakaskunnan monikulttuurisuutta, työn monipuolisuutta ja mahdollisuutta oppia koko ajan jotain uutta ja mielekästä, kun puhutaan vapaaehtoistyön eduista.
”Minulla ei todellakaan ole yhtään huonoa kokemusta Merimieskirkon vapaaehtoistyöstä. Sanon sydämestäni, että tulkaa mukaan joko kotimaan tai ulkomaan kirkolle, tämä on aivan mahtavaa!”
Hae vuosivapaaehtoiseksi ulkomaille!
Hae paikallisvapaaehtoiseksi kotimaahan tai ulkomaille!
Lämmin kiitos kaikille vapaaehtoisillemme. Ilman teitä näin monipuolinen ja laaja-alainen työ ei olisi mahdollista.