Miehensä reissuhommat toivat Heidin Rotterdamiin, ja pian merimieskirkon vapaaehtoisuus toi elämään uudessa paikassa parasta mahdollista täytettä. ”Tämä työ antaa niin paljon iloa!”

”Merimieskirkon vapaaehtoistyö on mieltä avartavaa toimintaa. Erilaisuuden näkeminen on ihastuttavaa. Tykkään ihan kamalasti“, entinen opettaja Anna-Kristiina kertoo.

Kun vuonna 1958 eräs laiva oli saapunut Haminan satamaan, lähti miehistö töittensä jälkeen tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Ja mikäpä suomalaisuudesta kertoisi enemmän kuin lavatanssit. Tanssin pyörteissä hollantilainen laivan kokki iski silmänsä suomalaisneitoon, mitä seurasi rakkaustarina, jonka myötä seuraavana vuonna tämä neito muutti Hollantiin. Pariskunta sai kolme lasta, joista Sandra van der Stel syntyi Rotterdamissa heinäkuussa 1966. Lapsen kastoi  Rotterdamin merimiespastori Arvi Matikainen. Siitä lähtien Sandra vanhempineen olikin tuttu näky kirkolla, kunnes perheen isä halusi muuttaa Suomeen. Äidin kotitalo Haminan sataman laidalla sai taas asukkaansa. Sandra ja hänen äitinsä sekä sisaruksensa asuvat nykyäänkin Suomessa, mutta isä kuoli tytön ollessa 12-vuotias. Isän puolen… [Lue lisää]

Joona tuli alun perin Hampurin merimieskirkolle vain saunomaan. Nyt hän on joulubasaaritalkoiden ammattilainen ja kirkkotoimikunnan jäsen. ”On kiva kuulua porukkaan.”

Tiina Ateenasta: ”Merimieskirkolla käyminen on kuin pikamatka Suomeen. Kirkolta saa ystäviä ja kotoisaa oloa. Kannattaa kysyä, mitä täällä tehdään ja mitä voi itse tehdä.”

Kielitaito, kansainvälisyys ja aivonystyrät ovat käytössä vapaaehtoistyössä merimieskirkolla, joka ”on antanut Tarjalle ja Pekalle enemmän kuin kaikki työsuhteet yhteensä”.