”Joulukuussa 2017 oli Merimieskirkosta juttu Oulu-lehdessä. En päässyt edes jutun loppuun, kun jo soitin Mialle. Tammikuun kolmantena päivänä jo aloitinkin vapaaehtoisena ja olen todella nauttinut tästä hommasta”, Tarja Paaso taustoittaa.
Reilut kaksi vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Pekka Vilenius, 64, luki saman jutun. ”Makostelin asiaa, ja hyvä ystävä kannusti soittamaan kirkolle. Onneksi soitin! Koskaan ei ole tehnyt tiukkaa lähteä kirkolle”.
Siitä lähtien Oulun merimieskirkon tehotiiminä tunnettu Tarja ja Pekka ovat yhdessä käyneet laivoilla ja päivystäneet kirkolla.
”Aluksi meitä oli vain kolme vapaaehtoista, joista onneksi Ari oli jo silloin ollut pidempään ja osasi opastaa meitä. Me oltiin tiiviisti kirkolla, koska haluttiin pitää kirkko auki. Parhaimmillaan oltiin maanantaista torstaihin kaikki illat. Uusia tilanteita tuli koko ajan, ja siinä sai käyttää aivonystyröitä, että mitä nyt tehdään”, Pekka ja Tarja kertovat nauraen.
Ahmin merimiesten tarinoita.
Vapaaehtoisen työhön kuuluu monipuolisesti erilaisia työtehtäviä, kuten kanttiinin pitämistä, laivakäyntejä, merimiesten kuljettamista sekä pieniä asioiden hoitoja ja keskusteluja. Parasta Pekalle ovat keskustelut.
”Ahmin merimiesten tarinoita”, Pekka kertoo. ”Yksi mieleenpainuvimmista keskusteluista oli, kun Vladivostokissa syntynyt venäläinen jatkoi Ussurijoen tarinaa, joka oli kiehtonut minua jo rippikouluiässä. Aloitin keskustelun kysymällä vuoden 1969 rajaselkkauksesta. Siinä tuli sitten puhuttua jääkiekosta ja avaruusohjelmistakin.”
Kohtaamiset ovat Tarjallekin vapaehtoistyön parasta antia. ”Mieleeni on jäänyt paljon kohtaamisia, joista ikimuistoisin on kahden afrikkalaisen merimiehen kanssa tehty TV:n hakumatka, joka kesti lopulta kolme tuntia tulliselkkauksineen.”
Vapaaehtoistyö antaa paljon
”Vapaaehtoistyö Oulun merimieskirkolla on antanut ihan älyttömästi, enemmän kuin kaikki työsuhteeni yhteensä”, sanoo Tarja ja jatkaa: ”kielitaito karttuu ja sanoja ja sanontoja tulee koko ajan lisää.”
”Kielitaito, se ei jatka enää rapistumista”, täydentää Pekka.
Tehopari kehuu kilvan paitsi työtään myös toisiaan. ”Pekka on kyllä maailman paras keskustelun aloittaja ja ylläpitäjä. Olen oppinut Pekalta paljon”, Tarja antaa tunnustusta. ”Pekan keksintö oli karttakirjakin, josta kävijä saa näyttää, mistä on kotoisin. Merenkulkijat haluavat näyttää kuvia ja kertoa meille heidän kotimaastaan ja me haluamme kuulla niistä, monesti meille hyvin eksoottisista paikoista.”
”Tarja se on ’venynyt ja paukkunut’, vaikka välillä täällä menee puoleen yöhön. Tarja on meistä se rohkeampi”, kehuu Pekka.
Pekka ja Tarja kokevaT, että he saavat tehdä vapaaehtoistyötä hyvässä joukossa ja ainutlaatuisessa paikassa. ”Periaatteessa tähän tehtävään sopii kuka vaan, mutta rohkeutta pitää olla, kun menee tuntemattomaan laivaan ilman yhteistä kieltä.”
Tätä maailmaa ei monikaan pääse näkemään.
”Tässä yhdistyy laiva- ja satamamaailma, jota suurin osa väestöstä ei pääse näkemään, ja kansainvälisyys. Olen etuoikeutettu, kun saan tulla satama-alueelle”, sanoo Tarja.
Pekka lisää, että vapaaehtoistyössä tuntuu siltä, että kuuluu satamayhteisöön. ”Kun liikkuu kirkon autolla satama-alueella, niin huomaa, että olemme toivottu näky.”
Kummatkin kehuvat Miaa, joka on antanut vapaaehtoisille vastuuta, luottanut ja kannustanut. Mian ohje ottaa kaikki avosylin vastaan, on ollut hyvä alku monessa tilanteessa. ”Olemme äärettömän kiitollisia Merimieskirkolle ja sille, mitä kaikkea se on vapaaehtoistyön kautta tuonut meille. Oikein odotamme työvuoroja.”
Hae vuosivapaaehtoiseksi ulkomaille!
Hae paikallisvapaaehtoiseksi kotimaahan tai ulkomaille!
Lämmin kiitos kaikille vapaaehtoisillemme. Ilman teitä näin monipuolinen ja laaja-alainen työ ei olisi mahdollista.