“Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja. Toimin työurallani Kokkolan Ykspihlajan ala-asteella luokanopettajana. Meillä oli aina ilo päästä oppilaiden kanssa tutustumaan merimieskirkkoon. Lapset lähtivät aina niin mielellään sinne. Ja joskus, kun satamat eivät olleet vielä aidattuja, koulun ikkunan taakse saattoi tupsahtaa joukko merimiehiä koputtelemaan”, kertoo Anna-Kristiina Tiikasalo.
”Lisäksi olin opiskeluaikana töissä matkustajalaivalla. Kansainvälisyyskin kiinnosti. Kipinähän tästä kaikesta jäi. Ajattelin aina, että olisi mahtavaa olla töissä ja avuksi Merimieskirkolla.”
“Kun jäin eläkkeelle, näin sattumalta Kokkola-lehdessä kuvan Merimieskirkon vapaaehtoisina toimivista ihmisistä. Kuvassa oli mun yksi vanha luokkatoveri ja ystävätär. Kun sitten satuttiin samoille syntymäpäiville, kyselin heiltä asiasta lisää ja lähdin mukaan tutustumaan merimieskirkkoon. Nyt olen ollut mukana jo ainakin kuusi vuotta ja ihanaa on ollut. Olen kyllä hirveän tyytyväinen, kun satuin huomaamaan sen lehtijutun. Tykkään ihan kamalasti!”
Tykkään ihan kamalasti!
“Pidän kirkon ovia avoinna satamakuraattori Anu-Marjan ollessa muissa hommissa ja lähden mukaan tapahtumiin. Aina kun on tarve, pääsen aika lyhyellä varoitusajalla lähtemään. Hirveän mielelläni aina menen.”
“Parasta kirkolla on yhteishenki, mikä meillä vapaaehtoisilla on ja se, että saa olla tekemisissä muunmaalaistenkin ihmisten kanssa. Vapaaehtoistyö antaa minulle mahdollisuuden kuulua yhteisöön. Sitä kautta mulla on erilaisia kontakteja ja kalenterissa tapahtumia. Se on hyvin tärkeää. Etenkin eläkkeelle jäädessä voi jäädä ulkopuolelle elämästä, jos ei ole missään toiminnassa mukana.“
Kohtaaminen tuottaa mielihyvää
”Keskusteleminen ja merimiesten kuunteleminen tuottaa mielihyvää. Usein kuulee, että he ovat olleet kuukausikaupalla poissa kotoaan ja yhtäjaksoisesti viikkoja laivalla. Ja kun he sitten pääsevät kirkolle ja saavat yhteyden kotiväkeensä, on sitä iloa ihana seurata.”
”Merimiesten työ on rankkaa ja sitä tehdään pienessä yhteisössä. Kirkolla he juttelevat mielellään ja kyselevät kaikenlaista. Ja ihmettelevät Suomea”, Anna-Kristiina innostuu. ”Tämä on eläkeläiselle avartavaa toimintaa.“
“Merimiehet kertovat hyvin avoimesti perhesuhteistaan. Se on viehättävää, kun kuulee, miten he kunnioittavat vanhoja ihmisiä ja kuinka perhesuhteet ovat heille hurjan tärkeitä. Palkkapäivänä he saattavat lähettää muun muassa anopilleen rahaa, jos tällä on sairauksia ja on menossa sairaalaan. Sellaista ei enää ole Suomessa, perheen ja sukulaisten merkitys on vähentynyt.”
Tämä on avartavaa toimintaa.
“Niin, lisäksi haluan säilyttää kielitaitoni, senkin vähän mitä minulla on. On tärkeä seikka, että kielitaitoa säilyy. Saan tietoa muiden kulttuurien elämästä ja kuulen tarinoita, joita en muuten kuulisi missään. Erilaisuuden näkeminen on ihastuttavaa.”
Anna-Kristiina sanoo, että on hienoa, että tällaista merenkulkijoille suunnattua toimintaa on olemassa.
“Merimieskirkon työ on aivan ensiarvoisen tärkeää, myöskin suomalaisille merimiehille, jotka ovat ulkomaisissa satamissa. Kyllä sitä täällä Kokkolassakin merimiehet arvostavat, että on tällainen paikka, johon pääsee hetkeksi pois laivasta.“
Kokemustensa pohjalta Anna-Kristiina kannustaa etenkin nuorempia lähtemään toimintaan mukaan. ”Vapaaehtoistyö ei aiheuta sillä lailla paineita kuin työelämä. Kirkolle on aina kiva lähteä ja siellä on mukava tavata eri kulttuureista tulevia ihmisiä. Sitä ei kannata pelätä!”
Hae vuosivapaaehtoiseksi ulkomaille!
Hae paikallisvapaaehtoiseksi kotimaahan tai ulkomaille!
Lämmin kiitos kaikille vapaaehtoisillemme. Ilman teitä näin monipuolinen ja laaja-alainen työ ei olisi mahdollista.