Työtunnelmissa, ja vähän lomankin

Pahamaineinen Stanfordin vankilatutkimus 50 vuoden takaa on taustoittanut pitkään Homo Sapiens -merkkisten pahoja puolia. Tutkimuksessa jaettiin tasavertaisista lähtökohdista tulevia nuoria miesopiskelijoita vankeihin ja vartijoihin. Tutkimukseen ei ole pitkään aikaan enää viitattu, koska siihen liittyi tieteellisesti epäkelpoja menetelmiä. Aiemmin tutkimusta pidettiin osoituksena ihmisen pahuudesta, milloin hän pääsee ylivertaiseen asemaan. Kuvatut kärsimykset tämän tutkimuksen ajalta ovat kuitenkin pysäyttäviä, eivätkä ollenkaan vieraita. Pahimmillaan asetelma on lähestulkoon sama kuin monilla työpaikoilla.

Työhyvinvointiasiasta Suomessa ei ainakaan omasta näkövinkkelistäni katsoen ole oikein ollut käytäntöön ulottuvaa kättä. Jostain syystä tutkimustieto työhyvinvoinnista ja suositeltavista käytännöistä on lisääntynyt pahoinvoinnin kanssa samaan tahtiin. Listataanko syyksi vaikka huonoa johtamista, töiden kasaantumista yksille ja riittämätöntä perehdytystä toisille, palkanmaksun ongelmia, epätietoisuutta omista tehtävistä tai jatkuvia ylityövaatimuksia? Useimmiten keskijohto, esimiehet ja tekijät ovat käytännön solmuissa, kun kukaan ei kunnolla ymmärrä, mistä johdossa on tullut sovittua. Ja johto on poikki. Monesti työn kielikin on muuttunut aivan käsittämättömäksi.

Tutkimustieto työhyvinvoinnista ja suositeltavista käytännöistä on lisääntynyt pahoinvoinnin kanssa samaan tahtiin.

Muutamassa viikossa voi saada lomatoiveen täytetyksi, mutta saako työtoiveen? Työtoiveet ovat kovin monelta saavuttamattomissa. En usko, että kuudenkaan viikon lomalta palataan hyvällä mielellä, jos työpaikan ilmapiiri on hapantunut.

Jokainen useampaa työtä tekevä nollasopimuksineen, työllisiä sivusuhteita harrastava, osa- tai kokonaisvaltainen yrittäjä ja muu riippumaton tekijä ymmärtää arvostaa ainokaistakin lomapäivää. Se mistä voidaan ammentaa, on ennemminkin työhyvinvointia paikan päällä. Parasta olisi punoa ohjenuoraa, miten siitä voisivat hyötyä kaikki. Kiinnostaisiko työpaikan asia lomallakin, tai olisiko jopa työkavereita ikävä?

Lomattomat on unohdettu

"Valkoinen tietokoneen näppäimistö, jonka keskimmäisessä painikkeessa teksti Pause".Lomattomien lomat saattavat kertoa jotain niin ihmisistä kuin työpaikoista. Ja varsinkin ne kertovat elämäntilanteista ja -rytmeistä.

Maamme iltapäivälehdet ovat unohtaneet lomattomat ihan kokonaan. Lomattomat eivät välttämättä ole tätä huomanneet, koska heillä on muutenkin niin kiire, etteivät he istahda kahvikupposen ja jäätelöannoksen kanssa selailemaan matkaliitteitä. He keskittyvät ehkä paikallissäähän sekä liikennetiedotuksiin. Neuvot lomalle valmistautumisesta ja laskeutumisesta, sen viettämisestä riittävän rentouttavasti, hauskasti, sosiaalisesti ja elegantisti, sekä lomalta paluuseen valmistautumisesta eivät ehkä ole tavoittaneet heitä.

Olkoot kaikki rantahiekat, elämyskeskukset ja hiljentymisretriitit edessänne, valintanne mukaan. Olkoot kiva työkaveri, hetken paussi, mahdollisuus sumplia työvuoroja ja vaihtaa ajatuksia, suoriutua parhaalla mahdollisella tavalla ja elää silloinkin, kun ollaan vaan töissä.

"Silmälasipäinen punaiseen paitaan pukeutunut keski-ikäinen nainen hymyilee vienosti".

Kirta Kuusniemi
yleislääkäri