Oulussa on ollut merimieslähetystoimintaa ensimmäisen kerran vuonna 1878 norjalaisten merikapteenien toimesta (ruotsinkielinen Oulun Merimieslähetysyhtiö). Tämä ensimmäinen ”Hökkerttin rakentama” merimieskirkko Oulussa on kuulotiedon mukaan sijainnut Hietasaaressa ”Hedmannin huvilasta salmen suuntaan ja merelle”. Vuonna 1883 perustettiin suomenkielinen Merimieslähetysompeluseura, joka toimi em. yhtiön rinnalla, aloitti yhteistyön Suomen Merimieslähetysseuran (SMLS) kanssa.
Kun vuonna 1911 Toppilansalmeen rakennettiin Oulun laivapäällikköyhdistyksen toimesta lukusali, jonka se luovutti seuraavana vuonna Merimieslähetyksen käyttöön, olivat edellytykset työn aloittamiselle olemassa. Oulusta tuli Helsingin ja Turun jälkeen maamme kolmas satama, jossa Merimieslähetys alkoi harjoittaa satamalähetystoimintaa. Työntekijäksi tuli oululainen merikapteeni Otto Kaakinen, josta sittemmin tuli seuran matkasaarnaaja.
Oulun seurakunta antoi alusta lähtien toiminnalle taloudellista apua, ja tukijoukko piti Toppilan lukusalista hyvää huolta ja hankki seuralle kannatusta.
Lukusalin käyttö oli jo 1920-luvulla ajoittain vilkasta ja siellä kävi myös ulkomaisia merimiehiä, joille järjestettiin hartaushetkiä ruotsiksi ja saksaksi. Laivakäyntejä tehtiin esimerkiksi vuonna 1928 runsaasti, yli 500 vuodessa, kymmenen vuotta myöhemmin noin puolet vähemmän. Työ Oulussa ei kuitenkaan vuosien varrella muodostunut mitenkään huomattavaksi, joskin oli ja on tärkeä niille, jotka palveluja ovat käyttäneet.
Odotukset kohoavat peruskorjauksen myötä
Vuonna 1959 pidettiin Oulun merimieslähetyspiirin 80-vuotisjuhla, jonka yhteydessä ehdotettiin merimiestuvan peruskorjaamista. Korjaukset saatiin valmiiksi kesäksi 1961, jolloin Oulussa pidettiin Merimieslähetysseuran kesäjuhlat ja Toppilan asema täytti 50 vuotta. Merimiestupa muuttui ajanmukaiseksi kokoontumispaikaksi lukusaleineen ja majoitushuoneineen. Korjausvarat, 2,5 miljoonaa markkaa, koottiin pääasiassa Oulusta.
Kun merenkulku eli murroskautta ja Oulussa laivaliikenne siirtyi uusille satama-alueille, pysyivät vuosittaiset kävijämäärät noin tuhannessa. Työ oli kausiluonteista, sillä kovina pakkastalvina sataman liikenne katkesi kokonaan. Tilanteen yhä huononnuttua Merimieslähetysseuran johtokunta etsi vuonna 1968 uutta huoneistoa keskikaupungilta, josta olisi hyvät kulkuyhteydet Oulun eri satamiin. Kun sellaista ei löytynyt, päätti johtokunta lakkauttaa toiminnan Oulussa. Asema suljettiin ja myytiin vuonna 1969.
Ratkaisu koettiin Oulussa menetyksenä, mutta Oulun merimieslähetyspiiri avusti Hampurin uutta merimieskirkkoa lahjoittamalla sille kirkonkellon, johon on valettu sanat ”Rukoillen kiittäkää”.
Uusia alku toisessa satamassa
Vuosien tauon jälkeen toiminta aloitettiin uudelleen vuonna 1981 Oritkarin satamasta kaupungilta ilmaiseksi saadussa lukusalissa. Kirkko on lähellä Oritkarin satamaan tulevia laivoja, mutta muihin Oulun satamiin matkaa on melkoisesti. Kirkolla kävijöistä enemmistön muodostivat suomalaiset merimiehet aina vuoteen 1989, jolloin suhde kääntyi ulkomaisten merimiesten eduksi. Nykyisin kävijät ovat pääosin ulkomaalaisia.
Lukusalia alettiin kutsua Oulussa merimieslähetysasemaksi vuonna 1989 ja merimieskirkoksi vuodesta 1991. Poikkimaantie 4:ssä toimittiin vuodesta 2002 vuoden 2023 alkupuolelle. Tämän jälkeen toiminnassa keskityttiin laivakäynteihin. Uudet tilat löytyivät tammikuussa 2024 Limingantullin alueelta ja toimipaikassa vietettiin avointen ovien päivää 5.-6.2.2024.
Tiedossa olevia palkattuja työntekijöitä
Otto Kaakinen 1911 – Yrjö Sundholm Aarno Carlstedt U. Lindell Harry v. Fieandt K. Vainionpää John Kuusisto 1935–1959/60 Ester Heikkinen 1960–1968 Eila Erkinaro 1981 Aune Sipilä 1982–1994 Salla Tuominen 1993–1999 (joulukuusta 1997 Leila Holviala toimi äitiysloman sijaisena) Antti Härö 1999–2013 Sanni Sirviö 2013–2014 Antti Härö 2014–2016 Mia Haapakorva 2016–
Vuosiluvuissa voi olla eroavaisuuksia eri lähteiden kesken.
