Tulin toistamiseen Costa Blancalle kausikanttoriksi, edellinen kerta oli koronatalvena 2020–2021. Teneriffalla olin samanlaisessa pestissä 2022–23. Ulkosuomalaistyö tuntuu kutsuvan minua, nyt toimin ensimmäistä kertaa Merimieskirkon alaisuudessa. Mukana matkassa on puolisoni, joka on juuri selvinnyt elävänä eläkkeelle.
Eläköidyin syksyllä 2022 (johtava kanttori, Loimaan seurakunta). Kotiseurakunnassani Pälkäneellä olen sen jälkeen työskennellyt free lancer -pohjalta. Kanttorin työ oli minulle ”viimeinen musiikkialan ammatti”: olin sitä ennen toiminut pianistina, pianopedagogina, musiikin tutkijana ja ammattikorkeakoulun yliopettajana.
Kouluttauduin kanttoriksi Sibelius-Akatemiassa, josta valmistuin musiikin maisteriksi vuonna 2014 (A-pätevyys). Halusin kirkon työntekijäksi, koska koko aikuisikäni olin elänyt ja askaroinut kirkon liepeillä. Erityisesti Tuomasmessu Helsingissä oli kasvupaikkani. Siellä toimin monissa vapaaehtoistehtävissä, mutta erityisesti innostuin kuorolaulusta ja kuoron johtamisesta.
Musiikkikoulutukseni (diplomipianisti 1982, MuT 2004, MuM, kirkkomusiikki, 2014) lisäksi olen halunnut kehittyä hengellisen ohjauksen saralla. Siksi kouluttauduin retriitin- ja arkiretriitinohjaajaksi ja olen toiminut ko. tehtävissä. Uusin alueeni on meditatiivinen valokuvaus, jota opiskelin kuluneen vuoden aikana.
Elämässäni on ollut aina runsaasti matkustamista, myös työssäni tutkijana. Pianonsoiton jatko-opinnot veivät minut Lontooseen 1988–1989. Lasten ollessa pieniä kävimme vuosittain Fuengirolassa tapaamassa vanhempiani, jotka talvehtivat siellä. Musiikin tutkijana osallistuin ISME:n kansainvälisiin konferensseihin eri puolilla maailmaa.
Työ Espanjassa on saanut minut innostumaan jälleen kielen opiskelusta, toistaiseksi Duolingon avulla.