Merimieskirkon tunnus
Merimieskirkolla on pysyvä tehtävänsä. Siitä kertoo yhdistyksen tunnus, joka on jo vuosikymmeniä ollut ristin ja ankkurin yhdistelmä.
Merimieskirkon ristiankkuri-merkin on suunnitellut graafikko, professori Erik Bruun. Se valmistui Merimieslähetysseuran (Merimieskirkko) 100-vuotisjuhlaan vuonna 1975. Idealuonnoksen oli laatinut silloinen Merimieskirkon pääsihteeri Jorma Louhivuori.
Vuoden 1995 aikana, jolloin merimieskirkko täytti 125 vuotta, merkin yhteydessä käytettiin myös seppelettä.
Vuonna 2025 Merimieskirkko täyttää 150 vuotta. Juhlavuoden aikana tunnuksena käytetään merkin (ristiankkuri) ja nimen (Merimieskirkko) alla myös perustamisvuotta ilmaisevaa vuosilukua (1875).
Ristiankkuri-tunnuksessa voi nähdä myös laivan, jonka mastona on risti – vanha kirkon vertauskuva. Risti, laiva ja ankkuri – kaikki kristillisen kirkon tunnuksia, joilla kullakin on raamatullinen taustansa.
Laivasymboli on helppo tulkita liikkeellä olon merkiksi ja ankkuri paikalleen asettumiseksi. Mutta ankkurissa on kyse myös tukipisteestä, joka kulkee mukana. Ei olla kotona, ei omissa kylissä ja kaupungeissa vaan vieraassa satamassa. On laskettu ankkuri johonkin ja pysytellään tukevasti siinä.
Vaikka Merimieskirkko ei olekaan mikään ihmisten paikoilleen sitoja, se kuitenkin pyrkii antamaan heille tukipisteen siellä, missä nämä ovat matkoillaan – olivat he merenkulkijoita, maahan muuttaneita, väliaikaisella komennuksella olijoita tai rahtareita. Heille tarjotaan ankkuripaikka. Se puolestaan kiinnittyy juuri tuohon laivasta mastona nousevaan ristiin: siihen tarttuu ihmisen toivo hänen elämänsä matkalla, niin myötä- kuin vastatuulessa ja niin tyynellä kuin tyrskyssä.
”Toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi.” (Hepr. 6:19–20). Toivo perustuu Jeesukseen, hänen ristiinsä ja siihen, että hän on ennen meitä astunut kuoleman rajan tuolle puolen. Jeesus on sovittanut syntisyytemme ja ottanut meidät omikseen. Hänessä on luja ja varma elämän ankkuri.
Lähteenä käytetty myös Tampereen piispa Matti Repon tervehdyspuhetta Merimieskirkon kesäjuhlassa 2024.