1870-luvun lopulla muodostuneen merimieslähetysyhdistyksen tiedetään tehneen sisälähetystyötä Turun satamassa, merimiesten kodeissa ja paikkakunnan vähävaraisten keskuudessa. Virallisesti tämä yhdistys on perustettu vuonna 1880, jolloin hankittiin myös oma rakennus, rukous- tai lähetyshuone, joka sijaitsi lähellä Turun linnaa. Turkulaisen yhdistyksen menestymisestä seurasi se, että ns. yleinen merimieslähetys jäi siellä syrjään osittain myös molemminpuolisen ”tarpeellisen ymmärtämyksen” puutteesta. Sittemmin (vuonna 1892) merimieslähetysyhdistys muuttui Turun kaupunkilähetykseksi.
Vuodesta 1900 alkaen toimi Turun Puistokadulla myös konsuli Carl Julius Paneliuksen ja hänen rouvansa Aina Paneliuksen omistama merimieskoti, jossa oli majoitus- ja lukusalitoimintaa. Merimiesten hyvinvointiin tähtäävästä kodista kehittyi nopeasti merimiehiä ammattikokeiksi kouluttava laivakokkien oppilaitos – ensimmäinen laatuaan Suomessa. Tämän merimieskodin hyväksi toimineesta ompeluseurasta tuli vuonna 1909 Turun Satamalähetysyhdistys.
Turun Satamalähetysyhdistys liittyi Suomen Merimieslähetysseuran haaraosastoksi 1910, mitä pidetään nykyisen Turun merimieskirkon alkuna.
Yhdistys aloitti toimintansa Turun linnan ja sataman lähellä sijainneessa huoneistossa Linnakatu 75:ssä. Lukusali vihittiin toimeensa kesäkuussa 1910.
Toimintaa tukivat sekä seurakunnat että kaupunki, joka antoi satamassa olevan huvilarakennuksen (Linnankatu 87) tähän käyttöön. Tiloihin mahtui myös pieni merimieskoti. Rakennus vihittiin tarkoitukseensa 1922. Satamalähetyksen toimintaa johtivat mm. Yrjö Sundholm, Daniel Orädd, Hugo Rosenlen. Merimieskodin ja lukusalin johtajana tuli kuitenkin tutuksi ”lukusalin täti” Amanda Samulin ja sittemmin Ingeborg Friman. Kauniista puurakennuksesta tuli toistaiseksi pitkäaikaisin toimipaikka Turussa.
Toiminta keskittyi pitkälti lukusalitoimintaan ja laivakäynteihin. Vuosien 1959–88 asemanhoitaja Erik Henrikssonin aikana toiminta monipuolistui, ja samalla Satamalähetys sai kaksi lisähuonetta sekä käyttöönsä Sataman huoltorakennuksen juhlasalin illanviettoja ja juhlia varten.
Vuonna 1968 asema sai lisäksi käyttöönsä toimisto- ja kerhohuoneen Kristiinankatu 6:sta.
Satamalähetyksestä Merimieslähetykseksi ja -kirkoksi
Kun Turun Satamalähetys lopetti toimintansa vuonna 1989, siirtyi sen omaisuus Merimieslähetysseuralle (nyk. Merimieskirkolle). Vuonna 1988 aloitettiin kolmiosainen kokeiluprojekti, johon sisältyi laivapappitoiminta Turusta lähtevillä matkustaja-aluksilla, kahvilatoiminta ja työ merimiesten perheiden parissa. Kahvila oli käytännössä hyvin toimiva merimieskirkko, mutta kotikäyntityö jäi vähäiseksi. Projekti osoitti, että merimieskirkkotyölle oli selkeä tarve Turussa.
Vuonna 1995 kaupunki nosti toimitilojen vuokraa sen verran reilusti, että toiminta siirtyi kymmeneksi vuodeksi Huolintakatu 3:een. Syksystä 2005 Turun merimieskirkko on toiminut Rahtarikuja 2:ssa (aiemmin nimeltään Suikkilantie 2) Sataman vuokralaisena. Hulppeisiin tiloihin kuuluu kolme kerrosta ja muun muassa kaksi saunaa.
Vuosikymmenien 1980–90 aikana merimieskirkkotyö Turussa kansainvälistyi. Merimieskirkko-nimi otettiin muiden kotimaan asemien tavoin käyttöön vuonna 1994.
Taukopaikka ja olohuone
Turun merimieskirkon toiminnan ydintä on merenkulkijatyö ja vuodesta 2005 lähtien myös yhä lisääntynyt raskaan liikenteen kuljettajien kanssa toimiminen.
Satamakuraattorin toiminta-alueeseen kuuluvat lisäksi Naantalin satamat. Toimipaikan saunaa käyttävät pääasiassa raskaan liikenteen kuljettajat. Myös erilaiset ryhmät käyvät tutstumassa tiloihin tai vuokraavaat tiloja yksityistilaisuuksiinsa.
Työntekijöitä
asemanhoitajat Pekka Larkela (1988–90) Vuosina 1990–91 väliaikaisena asemanhoitajana toimi useita eri henkilöitä. asemanhoitaja Matti Pennanen (1991–93) merimiespastori Eija Kalliala (1993–2005) assistentti ja sittemmin satamakuraattori Rauni Šuopys (1995–2009) merimiespastori ja Saša Lehtinen (2006–09) emäntä-satamakuraattori Arja Suvanto (2005 joulukuu – 2011) johtaja Satu Oldendorff (2010) satamakuraattori Rea Skog (2011 alkupuolisko) satamakuraattori Arja Suvanto (2011 loppupuoli –) satamakuraattori Tuure Oldendoff (2011–2016)
Vapaaehtoiset auttajat ja tukijat ovat Turussakin voimavara, jota ilman merimieskirkko ei selviytyisi. Turun merimieskirkon vahvuudessa on aika ajoin ollut myös siviilipalvelusvelvollinen. Vuoden 2010 alusta lähtien vapaaehtoisen merimiespastorin tehtävää Turun merimieskirkolla on hoitanut Mikko Laurén, joka on myös merikapteeni.
