Kaudella 2024–2025 Aurinkorannikon seurakunnassa kausikanttorina työskentelevän musiikin monitoimimiehen Hannes Asikaisen erityistaito on kitaransoitto. Ja osallistaminen.
Hannes Asikainen kokoaa bändin kuin bändin muusikoista, jotka ovat sillä kertaa paikalla.
Muusikko, kitaristi, sovittaja, säveltäjä, kanttori, soitonopettaja. Tekijänä 60 teoksessa. Toimialana hengellinen musiikki, gospelrock, popmusiikki, musiikkipedagogiikka. Näin esittelee Kansalliskirjasto musiikin monitoimimiehen Hannes Asikaisen, 50.
Hannes Asikainen on kokenut kanttoritiimin esimies, jolla on kirkkomusiikin korkeakoulututkinto Sibelius-Akatemiasta vuodelta 2021. Moni tunnistaa hänet jyväskyläläisestä Gospel Covertajat -yhtyeestä, jossa Hanneksen erityistaito kitaransoitto pääsee hyvin esille. Hannes käyttää niin kosketinsoittimia kuin kitaraa myös jumalanpalveluksissa.
Kitara soi myös Aurinkorannikolla, missä Asikainen toimi suomalaisessa seurakunnassa Merimieskirkon kausikanttorina lokakuusta 2024 kevääseen 2025. Kausityö oli Hanneksen ensimmäinen työ ulkomailla.
Hanneksen virka on Jyväskylän seurakunnassa, jossa hän aloitti kanttorina vuonna 2017 ja jonne hän palasi talvikauden jälkeen.
Keväällä 2024 Hanneksella oli työhistoriaa takana noin 20 vuotta. Vuorotteluvapaista oli tehty lopettamispäätös, mikä kannusti Hannesta vielä hakemaan vapaalle. Samalla kausityön haku alkoi.
”Kausityö on alalla hyvin tunnettu. Olin itsekin jo pidemmän aikaa miettinyt, millaista se olisi.”
Hannes sai virkavapauden vuorotteluvapaajakson jatkoksi, jotta hänen olisi mahdollista toimia kausikanttorina pääsiäiseen saakka.
Lähtemistä piti silti hänenkin pohtia monelta kantilta. ”Vaikka työ kestää vain talvikauden, se on kuitenkin sen verran pitkä aika, että kohteeseen pitää asettua. Kyllä se myös jännitti, miten se tulee onnistumaan.”
Marras-joulukuun vaihteessa Hannes kertoi, että on viihtynyt Fuengirolassa erinomaisen hyvin. Sopeutumista auttanut, että hänen vaimonsa ja kaksi koiraa muuttivat hänen mukanaan.
”Olemme tehneet autollamme retkiä merkittäviin kulttuurikohteisiin, ja paikallisten kanssa olen käynyt kalastamassa.”
”Toisaalta sain heti alussa suomalaisyhteisöltä apua moniin käytännön kysymyksiin ja asuntokin järjestyi hyvissä ajoin. Minulle myös kerrottiin, miten aikaisemmilla kausityöntekijöillä muutos oli sujunut, niin olen voinut samastua heihin ja tehdä sen myötä omia ratkaisuja.”
Hannes kiittää yhteisöä, että hänet otettiin heti ”hienosti ja hämmästyttävän lämpimästi vastaan”.
Kun ensimmäinen jumalanpalvelus päättyi, oli pitkä jono ihmisiä kättelemässä ja toivottamassa kanttorin tervetulleeksi. ”Se oli liikuttava kokemus, että olin tänne niin tervetullut.”
Esittäydyttäessä moni kertoi uudelle kanttorille, soittiko itse jotain instrumenttia tai lauloiko harrastuksekseen taikka työkseen. ”Se kertoi hienolla tavalla halusta ja aktiivisuudesta olla mukana seurakunnan toiminnassa.”
Oikealle miehelle kertoivat. Sen jälkeen seurakunnassa soitettiin jos minkälaisissa kokoonpanoissa. Jumalanpalveluksissa Asikainen yhdessä senhetkisten soittajien kanssa teki virsistä taidetta.
Seurakunta tiloineen ja henkilökuntineen mahdollistaa monia asioita.
”Minusta tuntuu, että seurakunnan merkitys Aurinkorannikolla on suuri. Kun kaupungilla puhutaan vierasta kieltä ja kulttuuri on vieras, voi seurakuntaan tulla kohtaamaan toisia, puhumaan suomen kieltä ja osallistumaan”, Asikainen pohtii.
Olemaan osa yhteisöä.
”Täällä jokaisella on sama ulkomailla olemisen ja matkalla olemisen tunne, mutta täällä ollaan kuitenkin tietyllä tavalla kotona.”
