Merimieskirkon työ on ollut jo 150 vuotta osa Kristuksen kirkon tehtävää

Kansliapäällikkö Niilo Pesosen tervehdyspuhe pääjuhlassa.

Muistelin, että missä vaiheessa omaa elämääni olen ensimmäisen kerran jollain tavalla kuullut Merimieskirkosta. Jo lapsena. Mutta mikä minulle erityisesti jäi mieleen, oli se, että opiskeluaikana Helsingissä erään opiskelijajärjestön tilaisuudessa, varmaankin eläköitynyt, merimiespappi tuli kertomaan Merimieskirkosta.

Hän kertoi niin elävästi, mitä Merimieskirkossa tapahtuu, että kun minä ajattelen jotain merimieskirkkoa, niin se tulee aina mieleen sen kertomuksen kautta. Ja se oli rohkaisu, jonka myötä itse olen, aina kun ulkomailla olen ollut, saanut vierailla useammassakin merimieskirkossa. Ja samalla nähdä sen työn, mitä omassa maassamme tehdään merimieskirkoissa.

Tässä tervehdyksessä ajattelin ottaa esille kolme näkökulmaa. Tämä vuosi on merkittävä vuosi, koska tämän vuoden alusta kirkon ulkosuomalaistyö on sopimuksella siirretty Merimieskirkon hoidettavaksi. Se on merkittävä liike, joka takaa ja mahdollistaa sen, että pienemmillä resursseilla ja pienentyvien resurssien aikana me pystymme kuitenkin palvelemaan edelleen mahdollisimman hyvin ulkosuomalaisia ja kaikkia matkustajia ja muita, jotka ulkomailla liikkuvat ja ovat.

Ajattelen, että tottakai jatkossa joudutaan edelleen vielä terävöittämään, mitä kaikkea tehdään ja miten mennään eteenpäin, mutta jo nyt näkyy, että tämä muutos on ollut todella oikea, viisas ja järkevä viedä eteenpäin.

Merimieskirkon ja kirkkomme yhteistyötä on tehty tottakai paljon pidemmällä aikavälillä kuin vain vuodesta 2025. Hieman aikaisemmin turistityö esimerkiksi Espanjassa on siirtynyt yhtä lailla Merimieskirkon hoidettavaksi. Samoin kirkkomme on jo pitkän aikaa ennen sitä pyrkinyt tukemaan Merimieskirkon toimintaa myös taloudellisesti.

On aina syytä muistaa, että Merimieskirkon tehtävät ja työ ovat olleet jo 150 vuotta osa meidän Kristuksen kirkon tehtävää, jota me kohti kaikki yhdessä menemme.

Toinen näkökulma on seurakuntaelämästä. Pohjoisessa, jossa toimin aikaisemmin kirkkoherrana, sain olla paljon tekemisissä paikallisen merimieskirkon kanssa. Ajattelen, että jatkossa myös meidän luterilaisen kirkon seurakuntien on hyvä entistä enemmän kiinnittää huomiota niihin ihmisiin, jotka ovat palvelleet mitä erilaisimmissa tehtävissä ulkomailla ja siirtyvät takaisin kotimaahan – joskus lyhyellä aikavälillä, joskus kymmenien vuosien jälkeen. Ehkä juuri silloin on se taitekohta, jossa ihmistä voi lähestyä myös paikallisseurakunnan kautta. Merimieskirkko on ollut monille heistä jollain tavalla se kotipaikka. Ja kun he palaavat kotimaahansa, niin tuo yhteys on hyvä jollain tavalla jatkua eteenpäin.

Kolmas asia, jota ajattelen, on se, mistä meillä kaikilla on Merimieskirkolta oppimista: vapaaehtoisuus. Merimieskirkko kenties Brysselissä, Rotterdamissa tai muualla ei toimisi ilman vapaaehtoisia. Työntekijöiden panos siellä on korvaamaton, mutta myös teidän vapaaehtoisten panos on korvaamaton. Samoin se panos on korvaamaton niissä kotimaan satamissa, joissa Merimieskirkko toimii. Te annatte aikanne, energianne, itsenne sitä kautta nimenomaan meidän Kristuksen kirkon palvelukseen.

Med detta ord vill jag önska och gratulera Sjömanskyrkas 150 års jubileum och också önska Guds välsignelse för er. Näillä sanoilla haluan onnitella 150-vuotiasta Merimieskirkkoa ja toivottaa Jumalan siunausta eteenpäin.