Suomen Merimieskirkon syntysanat lausuttiin Suomen Lähetysseuran vuosijuhlassa 1874, ja keisarillinen senaatti hyväksyi yhdistyksen säännöt seuraavana vuonna. Nimi oli alkuvuosina Suomalaisten merimiesten ulkomaan satamissa sielunhoitoyhtiö.
Ensimmäinen suomalainen merimiespappi oli 25-vuotias Porvoon tuomiokapitulin apulainen Elis Bergroth, joka aloitti työnsä vuonna 1880 Grimsbyssä.
Vuonna 1888 yhdistyksen nimi muutettiin Suomen Merimieslähetysseuraksi.
Suomalainen merimieslähetys keskittyi aluksi Englantiin, kunnes 1880-luvun lopulta lähtien työ laajeni muuallekin Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Seuran toiminta sai nopeasti ne muodot, jotka ovat yhä tänään samantapaiset. Jumalanpalvelusten lisäksi pidettiin hartaushetkiä lukusaleissa ja laivoilla. Käytiin laivoilla, vierailtiin sairaaloissa ja vankiloissa tapaamassa suomalaisia. Aloitettiin kahvilatoiminta ja järjestettiin saunomismahdollisuus. Toimipaikkojen lukusaleihin perustettiin kirjasto, jossa oli tarjolla myös suomalaisia lehtiä. Lehtiä sekä kirjoja toimitettiin myös laivoille.
Merimiesten lisäksi kaikkia näitä palveluja käyttivät myös siirtolaiset ja muut matkustavaiset.
1800-luvun lopulla merimieslähetystyö aloitettiin niin ikään Australiassa ja sittemmin 1950-luvulla myös Etelä-Amerikassa.
Merimieskirkon työ laajenee Suomeen
1900-luvun alussa Merimieslähetyksen työ laajeni myös kotimaan satamiin ja seura muutti nimensä nykyiseen muotoon Suomen Merimieskirkko ry:ksi.
Kotimaan merimieskirkkojen suurin asiakasrymä koostuu ulkomaisista merenkulkijoista. Tällä hetkellä toimipaikkoja maassamme on seitsemän. Merimieskirkkojen satamakuraattorit palvelevat myös alueensa lähikaupunkien satamissa.
Suomen Merimieskirkon lisäksi maassamme on ollut Saksan Merimieskirkko Porin Mäntyluodossa, jonka toiminta maassamme loppui vuoden 2019 syksyllä. Porin satamassa merenkulkijoita on palvellut vuoden 2020 alukupuolelta lähtien Rauman merimieskirkon satamakuraattori.
Suomessa merenkulkijoita on palvellut vuodesta 2013 lähtien myös Kalajoen seurakunnan ylläpitämä Kalajoen satamakirkko.
Muutokset merenkulussa vaikuttivat Merimieskirkon toimintaan
Merenkulku alkoi muuttua 1960-luvulta lähtien. Tonnisto kasvoi, alukset olivat entistä suurempia, mutta suomalaisen miehistön koko vain pieneni. Uudet isot satamat perustettiin kauaksi kaupunkien keskustasta. Satamissa ja laivoilla toteutetut tekniset ratkaisut lyhensivät purkaus- ja lastausaikoja, joten laivojen miehistö ei enää ehtinyt merimieskirkoille vapaa-aikaansa kuluttamaan. Niinpä Merimieskirkon työntekijät ovat lisänneet käyntejään laivoilla tarpeen mukaan.
Samalla matkailu ja kansainvälinen kanssakäyminen lisääntyi, mikä toi merimieskirkoille uusia kävijäryhmiä työkommennuksella olevista päiväturisteihin jne. Tilannetta muutti oleellisesti myös Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995, jonka jälkeen toiminta alkoi myös ei-satamakaupungissa Brysselissä vuonna 2000. Merimieskirkko on kehittynyt ja monipuolistunut kaikkia liikkeellä olevia ihmisiä palvelevaksi kulttuurikeskukseksi ja sosiaalista hyvinvointia edistäväksi monitoimitaloksi.
Ajan tasalla oleminen on toimivan ja joustavan Merimieskirkon elinehto. 145-vuotisen historiansa aikana merimieskirkkoja on paitsi avattu myös tilanteen niin vaatiessa suljettu. Ulkomailla suomalaisia merimieskirkkoja on avattu kaikkiaan 30, joista toiminnassa on tällä hetkellä viisi. Ne kaikki sijaitsevat Euroopassa.
Merimieskirkoilta on aina tehty myös liikkuvaa työtä eri puolilla kyseisiä alueita. Lue lisää Merimieskirkon nykyisestä liikkuvasta työmuodosta täältä.
Lue lisää Suomen Merimieskirkon keskustoimiston vaiheista.
Lue lisää Merimieskirkosta Wikipedian sivuilta.