Merimieskirkko on muutoksessa turvasatama

Valtiosihteeri Risto Artojoen esittämä valtion tervehdys juhlamessussa.

Hyvät juhlamessun osallistujat, hyvä Merimieskirkon väki,

Tänään juhlimme Suomen Merimieskirkon 150 vuoden mittaista matkaa – tehtävää, joka on kulkenut merten yli ja kantanut mukanaan suomalaisia kaikkialle maailmaan.

Merimieskirkko on ollut läsnä siellä, missä suomalainen on elänyt, työskennellyt ja kaivannut lohtua. Valtion puolesta esitän kiitokset pitkäjänteisestä ja merkityksellisestä työstä. Olette rakentaneet yhteyttä sinne, missä koti on kaukana, mutta kaipuu läheisyyteen on vahva.

Vuonna 1875, Merimieskirkon perustamisen aikaan, elämä Suomen suurruhtinaskunnassa oli vaatimattomampaa ja yksinkertaista, mutta merenkulku oli jo silloin elintärkeä osa kansakunnan elämää ja kehitystä. Laivat toivat maahan jyviä, kankaita, rautaa, terästä ja pumpulia sekä tietenkin kahvia ja sokeria – ja vievät puutavaraa, paperia ja voita sekä ehkäpä yllättäenkin tapetteja.

Merimieskirkko on alusta alkaen ollut mukana rakentamassa ja tukemassa suomalaisen hyvinvoinnin perustaa ja suomalaista vientiä. Laivat kuljettivat tavaroiden lisäksi myös uusia vaikutteita ja tietoa. Meri ja merenkulku oli ja on edelleen tärkeä yhteys maailmalle. Samalla se on
ollut haastava ja eristävä elementti, joka on eri aikakausina koetellut merenkulkijoita ja matkustajia niin olosuhteillaan kuin etäisyydellään. Merimieskirkko syntyi tarpeesta: turvaan, yhteyteen ja hengelliseen tukeen kaukana kotoa.

Tänä päivänä, 150 vuotta myöhemmin, merikuljetukset muodostavat yhä 90 prosenttia Suomen ulkomaankaupasta. Meri ei ole menettänyt merkitystään, vaikka maailma ympärillä on muuttunut. Ja Merimieskirkko kulkee edelleen mukana – siellä missä suomalainen liikkuu.

Merimieskirkon piirissä on vuosikymmenien saatossa ollut miljoonia kohtaamisia. Ilolla ja myös henkilökohtaisella kiitoksella tuon valtion tervehdyksen tähän juhlapäivään. Asuin perheeni kanssa Belgiassa 1990-luvulta alkaen lähes kahden vuosikymmenen ajan. Noina vuosikymmeninä
Merimieskirkko Antwerpenissä ja Brysselissä ei ollut perheellemme vain fyysinen tila tai osoite – se oli olennainen osa arkea ja elämää ulkomailla. Siellä suomalaisuus sai näkyä ja kuulua: oma kieli, tutut tavat, juhlapyhät, myyjäiset, lasten Suomi-koulu ja kirkolliset tilaisuudet olivat osa yhteisiä hetkiä. Se oli yhdessäoloa ja toimintaa, joka toi yhteen niin yksin matkalla olevia kuin perheitäkin – tarjoten läheisyyttä, tuttuutta ja merkityksellisiä kohtaamisia – ikään tai taustaan katsomatta.

Erityisiä ovat ne muistot, kun joulun alla kokoonnuimme laulamaan kauneimpia joululauluja, kun pääsiäisenä tiesi varmasti, mistä mämmiä saisi ja missä sen päälle ymmärretäänkin. Merimieskirkko oli kuin pieni pala Suomea keskellä Eurooppaa – lämmin, tuttu ja turvallinen.

Kirkolla saattoi nauttia löylyistä ja ruisleivästä sekä keskustella miettimättä sitä, meniköhän ranskan kielen konjunktiivi tällä kertaa kohdalleen. Varmastikin kirkon alkutaipaleella 1800-luvun lopussa oman äidinkielen kuuleminen ja sillä asioiden hoitaminen oli vielä monin kerroin merkityksellisempää kuin näinä viime vuosikymmeninä. Sen arvoa pystyn vain aavistelemaan.

Kokemuksemme ei ole poikkeus – se on osa Merimieskirkon laajaa ja vaikuttavaa tarinaa, joka on koskettanut satojatuhansia suomalaisia ympäri maailmaa.

150 vuotta on kertomus uskosta, toivosta ja rakkaudesta – arvoista, jotka eivät vanhene. Se on kertomus ihmisistä, jotka ovat antaneet aikaansa, osaamistaan ja sydämensä palvellakseen toisia. Se on kertomus kirkosta, joka ei ole vain seiniä ja työtehtäviä, vaan yhteisö, joka toivottaa kaikki
tervetulleeksi. Se on kertomus arjen palveluista, inhimillisyydestä, kristillisyydestä ja hengellisestä huolenpidosta.

Tänään juhlimme mennyttä – niitä vuosikymmeniä, jotka ovat rakentaneet tämän päivän Merimieskirkon. Samalla katsomme luottavaisesti tulevaan. Merimieskirkko on ollut kaikessa muutoksessa sananmukaisesti turvasatama – paikka, jossa on kohdattu, kuultu ja kannateltu. Paikka,
jossa rukous ja lohdutus ovat olleet läsnä kaikille, jotka ovat kaivanneet yhteyttä ja ymmärrystä.

Lämpimät onnittelut ja kiitokset tästä arvokkaasta työstä. Toivotan teille kaikille iloa ja siunausta tähän juhlapäivään. Merimieskirkolle toivon viisautta, voimaa ja menestystä seuraavalle 150 vuodelle.