Kolme vuotta Aurinkorannikon suomalaisessa seurakunnassa työskennellyt pastori Rolf Steffansson on nähnyt läheltä ulkomailla asuvien suomalaisten elämän moninaisuuden. Työvuosista jäivät mieleen ennen kaikkea ihmisten kohtaaminen, yhteisön merkitys ja seurakuntalaisten vahva vastuu toiminnasta. Nyt Steffansson suuntaa uusiin tehtäviin Suomessa.
Aurinkorannikon suomalaisyhteisö ei ole yhtenäinen joukko auringosta ja eläkepäivistä nauttivia ihmisiä. Siihen kuuluu eri-ikäisiä, erilaisissa elämäntilanteissa eläviä suomalaisia, joiden arkeen mahtuu niin iloa ja uusia mahdollisuuksia kuin yksinäisyyttä ja vaikeitakin huolia.
– Aurinkorannikon suomalaisyhteisö on yhtä kirjava kuin suomalaisuus yleensä. On nuoria ja vanhoja, perheellisiä ja yksin eläviä, työssä käyviä ja eläkeläisiä. Joillakin menee taloudellisesti hyvin, ja toiset elävät hyvinkin niukasti, Steffansson kuvailee.
Moni on muuttanut Espanjaan tai viettää siellä osan vuodesta lämmön, valon ja rennomman elämäntavan vuoksi. Uusi ympäristö tarjoaa mahdollisuuksia löytää ystäviä, harrastuksia ja mielekästä tekemistä. Samalla mukana kulkevat elämän tavalliset huolet.
Seurakunnan kahvilassa Steffansson kuuli iloisia kertomuksia uusista ystävyyssuhteista ja vapaaehtoistehtävistä. Toisaalta keskusteluissa nousivat esiin terveyteen, talouteen ja yksinäisyyteen liittyvät kysymykset.
Pastorin työssä olivat läsnä kaikki elämänvaiheet. Kolmen vuoden aikana Steffansson kastoi lapsia ja nuoria, konfirmoi rippikoululaisia, vihki aviopareja ja siunasi vainajia.
Vaikeimmissa hetkissä rinnalla kulkeminen merkitsee paljon
Yksi erityisen vahvasti mieleen jäänyt kohtaaminen liittyy vakavasti sairastuneeseen suomalaiseen, jonka elämä päättyi yllättäen Espanjassa.
Läheiset pyysivät Steffanssonia paikalle sairaalaan, kun elämää ylläpitävä hoito päätettiin lopettaa.
– Pidimme sairaalahuoneessa pienen hartauden. Sen jälkeen kuuntelimme hiljaisuutta, kun rakas läheinen siirtyi ajasta ikuisuuteen.
Kokemus muistutti siitä, miten tärkeää on saada tukea omalla kielellä ja tutusta hengellisestä perinteestä silloin, kun elämä vieraassa maassa muuttuu äkkiä.
– Toisen ihmisen rinnalla kulkeminen ja tukeminen vieraassa maassa ja erittäin vaikeassa tilanteessa oli vahva kokemus, Steffansson sanoo.
Luottamus syntyy tavallisissa kohtaamisissa
Kolme vuotta Aurinkorannikolla vahvisti Steffanssonin käsitystä siitä, että seurakunnan työn ytimessä ovat ihmiset ja heidän kohtaamisensa.
– Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa.
Seurakunnan kahvilassa keskustelut alkoivat usein arkisista asioista: maailman tapahtumista, Espanjan byrokratiasta, urheilusta ja päivän uutisista. Vasta tutustumisen myötä ihmiset alkoivat kertoa henkilökohtaisemmista huolistaan.
– Vasta sen jälkeen, kun pappi oli tullut tutuksi, ihmiset avautuivat huolistaan ja kertoivat fyysisistä, henkisistä ja hengellisistä haasteistaan.
Steffanssonin mielestä kirkon on tärkeää huolehtia siitä, että työntekijöillä on riittävästi aikaa ihmisten kohtaamiseen. Strategiat ja toimintasuunnitelmat eivät yksin synnytä luottamusta.
Ulkomailla seurakunnan merkitys voi myös muuttua. Kirkon tiloihin on monelle helpompi tulla kuin Suomessa, ja seurakunta tarjoaa hengellisen elämän lisäksi yhteyttä omaan kieleen ja kulttuuriin.
– Ulkosuomalaisille seurakunta on tärkeä kohtaamispaikka, kulttuuriyhteisö ja lepopaikka. Samalla kirkon ja uskon merkitys omalle identiteetille korostuu.
Ulkosuomalaisseurakunnat ovat kirkon tulevaisuuslaboratorioita
Yksi Aurinkorannikon vuosien tärkeimmistä oivalluksista liittyy seurakuntalaisten omaan aktiivisuuteen ja vastuunkantoon.
Aurinkorannikolla palkattuja työntekijöitä on vähän, ja suuri osa seurakunnan toiminnasta rakentuu vapaaehtoisten työpanoksen varaan. Steffansson näkee tässä myös opetuksen Suomen kirkolle.
– Olen monessa yhteydessä sanonut, että ulkosuomalaisseurakunnat ovat eräänlaisia Suomen kirkon tulevaisuuslaboratorioita, joissa kehitetään toimintatapoja tilanteille, joissa seurakunnilla ei enää ole varaa palkata työntekijöitä kaikkeen.
Steffansson haluaa jakaa näitä kokemuksia myös tulevaisuudessa. Hänen mukaansa ulkosuomalaisseurakunnissa on jo nyt käytössä toimintatapoja, joista voisi olla hyötyä myös Suomessa seurakuntien toimintaympäristön ja resurssien muuttuessa.
Kiitokset yhteisistä vuosista – työ jatkuu Suomessa
Steffanssonin työ jatkuu Suomessa uudessa tehtävässä. Hänet on valittu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ruotsinkielisen työn erityisryhmien papiksi. Tehtävässä hän työskentelee erityisesti kehitysvammaisten ihmisten seurakuntayhteyden ja osallisuuden vahvistamiseksi. Työhön kuuluvat muun muassa rippikoulut, jumalanpalvelukset, hartaudet ja sielunhoito.
Suomen Merimieskirkon johtava pappi Jussi Laine kiittää Steffanssonia hänen työstään ja toivottaa hänelle menestystä uusiin tehtäviin.
– Rolf on tehnyt Aurinkorannikolla arvokasta työtä ihmisten ja seurakuntayhteisön hyväksi. Hänessä yhdistyvät laaja kirkollinen kokemus ja aito kiinnostus ihmisten kohtaamiseen. Olen erityisen iloinen siitä, että hän haluaa jakaa Aurinkorannikolla oppimaansa myös eteenpäin. Ulkosuomalaistyössä syntyy kokemuksia, joista koko kirkolla on opittavaa. Toivotan Rolfille kaikkea hyvää uuteen tehtävään, jossa ihmisten kohtaaminen ja osallisuuden vahvistaminen ovat jälleen työn ytimessä.
Steffansson ja hänen vaimonsa Annika ovat viettäneet Espanjassa kolme rikasta vuotta. Työjakson päättyessä päällimmäisenä on kiitollisuus ihmisistä, joita he ovat saaneet kohdata.
– Olemme saaneet uusia ystäviä, ja jäämme kaipaamaan kohtaamiamme suomalaisia ja muunmaalaisia ihmisiä.
Vaikka työ Aurinkorannikolla päättyy, kokemukset kulkevat mukana.
– Toivottavasti kannan auringon ja lämmön mukanani sydämessäni myös tulevaisuudessa, Steffansson sanoo.
