Heippa lukijat!
Täällä kirjoittelee Annina, viestinnän harjoittelija Suomen Merimieskirkolla – ja sain kunnian herättää tämän blogin taas henkiin pienen tauon jälkeen. Harjoitteluni Vuosaaren keskustoimistolla alkoi huhtikuussa, ja nyt kun syyskuu lähestyy loppuaan, on tullut aika paketoida tämä puolen vuoden matka.
Hommaa täällä on riittänyt sopivasti, eikä peukaloita ole tarvinnut pyöritellä. Olen saanut tehdä kaikkea juhlavuoden viestinnästä lehdistötiedotteisiin ja someen, ja siinä sivussa tuli myös pikakurssi vaikuttamisviestinnän saloihin. Aloitimme keväällä viestinnän sijaisen kanssa melkein yhtä aikaa, joten molemmat opettelimme talon tavoille yhdessä ja aika nopeasti mentiin suoraan syvään päätyyn, mutta hyvässä hengessä!
Mitä enemmän olen tutustunut Merimieskirkon väkeen, sitä selvemmäksi on käynyt, että tämä ei ole kenellekään vain työ. Täällä ihmiset tekevät työtään sydämellä – aidosti välittäen siitä, mitä tekevät ja ennen kaikkea keiden puolesta tekevät. Kontrasti on iso verrattuna moniin kaupallisen alan paikkoihin, joissa mennään numerot edellä. Tunnelma keskustoimistolla on ollut lämmin ja leppoisa. Vaikka viestintä on toisinaan hektistä, en ole itse silti elänyt stressikynnyksen partaalla.
150-vuotisjuhlavuosi on tuonut mukanaan omanlaista hulinaa. On ollut näyttelyitä, tapahtumia, messuja, viestintäsuunnitelmia ja tietysti suuri juhlaviikonloppu, johon juhlavuosi huipentui. Samalla olen oppinut, kuinka monipuolista ja ainutlaatuista Merimieskirkon toiminta on: ulkosuomalaisten tukemista ympäri maailmaa, merenkulkijoiden kohtaamista satamissa ja yhteisöllistä työtä Suomessa.
Yksi erityisen vaikuttava osa harjoittelua on ollut tutustuminen Euroopan solidaarisuusjoukkojen hankkeeseen. On ollut silmiä avaavaa kuulla nuorten vapaaehtoisten tarinoita ja nähdä, kuinka iso merkitys tällaisella toiminnalla voi olla – sekä yksilöille että yhteisöille.
Itse sain myös paljon vapauksia esimerkiksi somesisällön tekemiseen. Olin jopa positiivisesti yllättynyt siitä, ettei kukaan halunnut tarkistaa postauksia ennen julkaisua, vaan tekemiseeni luotettiin alusta asti. Kukaan ei ole hengittänyt niskaan tai mikromanageroinut, vaan luottamus ja vastuu ovat kulkeneet mukavasti käsi kädessä. Se teki tästä kokemuksesta aidosti mielekkään.
Jos joku tätä lukevista – tai joku tuttusi – miettii harjoittelupaikkaa, jossa pääsee oikeasti tekemään ja kehittymään, uskallan vilpittömästi suositella Merimieskirkkoa harjoitteluun. Ja vaikka nimessä onkin ”kirkko”, ei täällä tarvitse osata Raamattua ulkoa tai puhua virsillä. Tärkeintä on kiinnostus ihmisiin ja halu oppia tekemisen kautta.
Kiitos mahdollisuudesta Merimieskirkko, tämä oli mahtava kokemus!
