Merimieskirkon blogi

Venäjän hyökätessä Ukrainaan Eurooppa tyrmistyi. Voiko tämä järjettömyys olla totta! Mieleeni noussut tapahtumat runsas 40 vuotta sitten. Puolassa julistettiin sotatila. Uhkana oli, että Neuvostoliiton joukot tulevat Puolaan tekemään solidaarisuusliikkeestä ja kansannoususta lopun. Solidaarisuus näkyy nyt koko Euroopassa. Solidaarisuus ja asettuminen oikeudenmukaisuuden puolelle on rohkeutta. Rohkeus on pitkäjänteisyyttä, sisukkuutta, vaikka olisi kiusaus antaa periksi tai kaunistella totuutta.

”Äiti, missä kaikki ne pakolaiset olivat? Minä näin siellä vain ihmisiä.” Kulttuurien kohtaamisessa on kysymys ihmisten kohtaamisesta. Ihmisen syvimpiä tarpeita on tulla nähdyksi omana itsenään, ei kotimaansa, uskontonsa, ammattinsa, perheensä tai sukupuolensa edustajana.

”Onhan meillä ollut hirvittävän ikävä toisiamme ja ympäristöjämme. Kaipa tämä maailmamme avautuminen on mahdollisuus valita sellaista, mitä haluaa tai tarvitsee, kun kerran onnekkaina elossa ollaan. Ei kai tule pakkoa palata myötäilemään vahingollisia tapoja?” kirjoittaa Kirta Kuusniemi Merimieksirkon blogissa.