Antwerpenin pitkäaikainen apuemäntä ja vapaaehtoinen Anja Mortelmans kuoli 85-vuotiaana 3.6.2026. Hän oli syntynyt 18.3.1941 Kirkkonummella.
Antwerpenin merimieskirkon pitkäaikainen apuemäntä ja suomalaisyhteisön vapaaehtoinen Anja Mortelmans oli kotoisin Kirkkonummelta eteläisestä Suomesta. Ensimmäisen ulkomaan kokemuksensa Anja sai Saksan Aachenista 1962–1963, jolloin hän työskenteli Philipsin konttorilla lähes kaksi vuotta. Aachenin kuuluisa joulutori teki nuoreen naiseen suuren vaikutuksen. Kokemukset tulivatkin hyvään käyttöön myöhemmin Antwerpenin joulubasaareissa. Kesällä 1963 Anja tuli lomittamaan Antwerpenin merimieskirkon emäntää neljäksi viikoksi. Vinkki lomitustyöstä tuli todennäköisesti merimies-isoveljeltä Erkiltä, joka oli asettunut Antwerpeniin aiemmin. Vakinaiseksi emännäksi Anja valittiin ja kutsuttiin maaliskuussa 1965. Anja jatkoi emäntänä ja apuemäntänä lasten syntymän jälkeen aina vuoteen 2011 sekä vapaaehtoisena kirkolla yhteensä viisikymmentä vuotta aina Antwerpenin merimieskirkon sulkemiseen saakka vuonna 2015.
Anjan puoliso Theodor ”Teddy” Mortelmans oli vakituinen merimieskirkolla kävijä ja paikallinen vapaaehtoinen. Syyskuussa 1966 Anja kirjoitti ystävälleen: ”Täällä Belgiassa on yksi aika sympaattinen kaveri. Hän näyttelee kirkolla filmejä ja käyttää kirkon filmikonetta. Iltaisin minä aina tiskaan ja hän kuivaa. Sen jälkeen juttelemme tovin ja sanomme gute nacht”. Pari vihittiin vuonna 1967 Kirkkonummella. Lapset Katri ja Mika syntyivät vuosina 1968 ja 1971. Perhe oli Anjan voimavara ja hän voimavara perheelle aina hänen kuolemaansa saakka. Iloa ja toimintaa antoivat myöhemmällä iällä lastenlapset Norjan Lapissa ja Brasiliassa.
Anjaa kuvaa parhaiten ihmisistä välittäminen ja valmius palvella heitä. Uskon, että tuhannet suomalaiset merenkulkijat, rekkakuskit ja kirkolla käyneet siirtokuntalaiset kokivat joka kerta tulevansa kuin toiseen kotiin, kun Anja toivotteli heitä tervetulleiksi. Äitee oli vastassa – täällä on hyvä olla ja levähtää. Rekkakuskien viimeiset tervehdykset Anjan muistotilaisuudessa 7.7. Antwerpenissä todistivat syvästä kiitollisuudesta.
Anja oli väsymätön kuuntelija ja sielunhoitaja – illan hämärtyessä kirkon vieras saattoi istua hänen kanssaan kahden kesken kanttiinin pöydän äärellä – kuului vain hiljaista supinaa. Arkipäiväinen, se ihan tavallinen elämä ja siinä toisten kohtaaminen pullan tai piirakoiden leipomisen lomassa oli Anjan tapa tehdä eleettömästi merimieskirkon perustyötä: olla läsnä, kuunnella, tukea ja jakaa pieni hetki tässä ja nyt. Puuhakkuuden ja arjen keskellä Anjalla oli suuri ja kaunis sielunmaailma. Hänen runonsa ja tervehdyksensä merimieskirkkopiireille tai koko merimieskirkon jäsenkunnalle olivat taidokasta sanankäyttöä ja pohdintaa, jotka toivat paljon iloa ja lohtua niiden lukijoille.
Anja oli samalla erittäin aktiivinen vapaaehtoinen ja yksi keskeisiä voimahahmoja pienen suomalaisyhteisön kannattelijana. Side ja sitoutuminen merimieskirkkoon säilyivät läpi aktiivityöuran aina viimeisiin vuosiin saakka. Hän oli liki jokavuotinen merimieskirkon kesäjuhlien vieras. Anjan viimeiseksi kesäjuhlaksi jäi viime syyskuun Merimieskirkon 150-vuotisjuhla Helsingin Katajanokalla.
Moni meistä kantaa Anjasta mukanaan omia muistojaan: sanoja, katseita, tekoja, arjen hetkiä ja juhlan päiviä. Tai sitä hetkeä, kun koko päivän etsimisen jälkeen Anjan silmälasit löytyivät lopulta kanttiinin pakastimesta. Voi sitä riemun ja naurun määrää. Hyvin olivat lasit säilyneet! Ja niinhän se on: Muistoissa rakkaus jatkaa elämäänsä. Se ei katoa, vaikka yhteinen matka tässä ajassa päättyy. Siunausta taivasmatkalle Anja!
Timo Lappalainen
Antwerpenin merimiespappi 1990-1997
Tekstin sisällön koostamisessa auttoi Katri Mortelmans – Somby.
TIEDOKSI MUISTOTILAISUUS SYKSYLLÄ SUOMESSA: Anjan lapset suunnittelevat Anjan muistotilaisuuden järjestämistä syys-lokakuussa Helsingissä. Tarkempaa tietoa ajankohdasta ja paikasta on merimieskirkko.fi -sivustolla myöhemmin.
