Positiivisesti elämään suhtautuva monilahjakkuus Christoffer Strandberg pitää Merimieskirkon työtä merkityksellisenä.
Yläkuva: Ohjelmakauppa.fi
Juontaja, näyttelijä ja imitaattori Christoffer Strandberg, 36, on kiireinen ja kysytty mies. Tämä haastattelu saatiin mahdutettua aikatauluun puhelinhaastatteluna hänen ajaessaan aamulla kotoaan Siuntiosta musikaaliharjoituksiin Helsinkiin. Välimatka on noin 40 kilometriä.
”Kyllä tämä viikonlopuksi kuntoon saadaan”, Christoffer toteaa ääni hieman käheänä flunssan jälkimainingeissa. Optimisti ajattelee paitsi harjoituksia myös juontokeikkaa Merimieskirkon 150-vuotispääjuhlassa viikonloppuna.
”Kun minua kysyttiin juontamaan Merimieskirkon juhlaan, se tuntui heti erityisen mielenkiintoiselta tehtävältä. Syyt, miksi Merimieskirkko on olemassa, tuntuvat tosi merkityksellisiltä, ja tässä on yhteys omaankin historiaani ukkini kautta.”
Christofferin ja veljensä äidin isä eli poikien ukki Lars lähti nuorena merille ja seilasi rahtialuksilla monta vuotta 1960–70 luvuilla. Lassella oli monia tarinoita reissuiltansa maailmalla. Christofferin mieleen tulee muiden muassa Lassen tarina puukkotappelun todistamisesta Singaporessa.
”Tällainen merimieselämä mielletään nykyään vain sarjakuviksi, mutta siihen aikaan se oli täyttä totta. Lasse ymmärsi myös jättää kertomatta pahimpia tarinoita”, Christoffer tuumaa.
Isovanhempiensa vaikutuksesta Christofferille jäi yhteys mereen monella tapaa. Lasse oli kotoisin kalastajaperheestä monessa sukupolvessa. Lassen Porvoosta kotoisin ollut Anita-vaimo oli hänkin kalastajan tytär.
”Vaikka tulen kalastajasuvusta, niin itse olen kalastanut vain vähän nuorena. Mutta se, että eletään merestä ja meren ehdoilla, on ollut vahvasti läsnä omassa elämässäni. Minulle meri on valtavan tärkeä asia, enkä pystyisi asumaan sisämaassa. Meri on elämäni kompassi ja se antaa mittasuhteet oman elämäni asioille.”
”Meri antaa mittasuhteet oman elämäni asioille.”
Lassen perhe asui siuntiolaisella saarella, kunnes joutui muuttamaan pois muiden yli 7000 asukkaan joukossa vuoden 1944 Moskovan välirauhansopimuksen nojalla Porkkalan parenteesin ajaksi.
”Siihen loppui asuminen siellä, mutta onneksi tila palautui 11 vuoden jälkeen suvulle. Siitä tuli kesäpaikka, jossa meillä on nykyään kesämökit rivissä.” Porkkalanniemeä ympäröinyt alue oli Neuvostoliiton hallussa vuoteen 1956 saakka.
Christoffer muistelee, että Anita-mummi oli hyvin uskovainen, mutta Lasse ei puhunut koskaan henkisen ja hengellisen puolen asioista. ”Sitten kun istuin ukin sairasvuoteen äärellä, niin meillä oli siinä hetkessä puhumaton kontakti. Se oli tosi arvokas hetki itselleni, koska ukki kuoli pian sen jälkeen.”
”Oli jotenkin kaunista, että hän lähti äärettömän myrskyisenä marraskuisena iltana. Meille se näyttäytyi niin, että hän odotti todellista myrskytuulta, jolloin lähteä eteenpäin.”
Saaristolaiselle merimiehelle symbolinen hetki seilata elämän loppusatamaan.
Saaristolaisuuteen liittyy myös Lasse Mårtensonin sävellys Myrskyluodon Maija, joka kuultiin myös Merimieskirkon juhlassa viulisti Frida Backmanin tulkitsemana.
”Se on minulle elämää suurempi kappale”, Christoffer sanoo. ”Mummi oli itsekin täysin Myrskyluodon Maija, ja kappale soi mummin hautajaisissa. Lisäksi se oli aikoinaan minun TTK-rumba isovanhempieni kunniaksi.”
TTK:lla tarkoitetaan televisiossa esitettävää Tanssii tähtien kanssa -tuotantoa, jossa julkisuuden henkilöt opettelevat tanssimaan ja esittävät eri tansseja ammattivalmentajansa kanssa. Strandberg voitti kisan yhdessä Jutta Heleniuksen kanssa kaudella 2019.
Tanssiharrastus Jutan kanssa jatkuu edelleen. ”Tanssimme niin paljon kuin vain ehdimme.”
Muumilaakso
Christoffer Stranberg asuu yhdessä Janne-puolisonsa kanssa omakotitalossa Siuntiossa, minne he muuttivat viisi vuotta sitten. Taloaan he kutsuvat Muumitaloksi.
”Nimi ei viittaa talon korkeuteen, mutta väritys on muumitalon sininen valkoisilla nurkilla ja punaisella tiilikatolla”, Christoffer naurahtaa. Torniakaan ei ole. Nimeen liittyy myös henkinen puoli. Christoffer asui Siuntiossa lapsuutensa ja nuoruutensa ennen Helsingin aikojaan.
”Siuntio on ollut eräänlainen muumilaakso, jossa sukumme on aina ollut. Ajatus liittyy myös yhteisöllisyyteen. Täällä asuu niin minun kuin vanhempieni lapsuudenystäviä. Muumilaakso on vahva yhteisö, joka on ollut läsnä lapsuudestani saakka.”
Kotisaarikaan ei ole kaukana nykyisestä asunnosta, joten sekin on Christofferin mielestä osa muumilaaksoa, ”vaikka saari onkin oma maailmansa”.
Muumitalossa roolit ovat selkeät. ”Janne on meillä rakennusmestari, huoltomies tai talkkari, kuten hän itsekin sanoo. Minä olen taas visionääri ja unelmoija, joka istuttaa ja hoitaa kaikki pihan pensaat ja puut.”
Visionääri yllättää aina itsensäkin, kun hän löytää pihalta jonkun nurkan, johon istuttaa vaikka punavaahteran. Koska piha ei ole kovin iso, on Christoffer löytänyt rinnetontin alaosasta tilaa, jonne hän on tehnyt haaveilemansa alppiruusupuutarhan.
Puutarhanhoidon ja tanssimisen lisäksi Christoffer ei ehdi juuri muuta harrastaa. ”Talossa asuminen, sen ylläpito ja pihan hoitaminen varsinkin keväästä syksyyn vie tosi paljon aikaa. Vaikka talo ja piha vaativat veronsa, niin on palauttavaa vain olla maaseudun rauhassa meren ja peltojen äärellä. Se on itsessään mielenterveyttä edistävää olla siellä arjessaan.”
Koska työ vie Christofferin ajasta leijonan osan, hänellä ei ole paljon aikaa muuhun. ”En kaipaa muita harrastuksia, sillä puutarhanhoito on todella antoisaa jo itsessään. Ja kun taloudessa on koira, vie sekin oman aikansa kävelylenkkeineen ja luonnossa liikkumisineen.”
Christoffer kertoo, että kaksivuotias jackrussellinterrieri Viivi on rodulleen tyypillisesti varsin energinen etenkin nyt sään viilennyttyä. ”Kukaan ei jaksa leikkiä niin paljon kuin hän haluaisi.”
Positiivari
Strandberg on tunnettu hyväntuulisuudestaan ja myönteisestä elämänasenteestaan. Ei siis ihme, että hänet valittiin vuonna 2022 positiivisimmaksi suomalaiseksi. Vuoden positiivisin suomalainen on vuodesta 1993 lähtien Positiivareiden ja Nuorkauppakamarin jakama kunniamaininta.
Christoffer pohtii, että hänen positiivisuutensa voi olla ainakin osittain geneettistä, sillä hänen isänsä suvussa on ”tietynlaista mielen reippautta ja myönteistä asennetta”.
”Mutta positiivisuus on myös valinta. Koen, että positiivinen elämänasenne on tapa auttaa itseään ja olla myös hyvä muille.”
Christoffer tähdentää, että positiivisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö haluaisi tietää, kuulla ja ymmärtää myös elämän ja nykyhetken huonoja puolia ja vaikeita asioita.
Positiivisuus syntyy siitä huolimatta, että tiedostaa vaikeudet, kunhan valitsee uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa ainakin omaan tulevaisuuteen. En halua luovuttaa valtaa asioille, joita en pysty hallitsemaan, mutta pystyn hallitsemaan sen, miten itse suhtaudun asioihin.”
”Omalla asenteella on merkitystä siihen, kuinka paljon vaikeudet vaikuttavat.”
”Minusta historian ymmärtäminen on yksi suurimpia avaimia suhtautua viileän järkevästi myös nykyaikaan ja ymmärtää, miksi ja missä me olemme tässä ajassa. Olin nuorempana jopa historianörtti, mikä johtui varmaan Lassen seilauksista maailman merillä sekä perheeni tarinasta Porkkalan parenteesin ja Toisen maailmansodan ajan Suomessa, jotka vaikuttivat vahvasti perheeseeni ja kotipiiriini.”
Christoffer jatkaa, että sallii itselleen myös huonot päivät ja negatiiviset tunteet. ”Positiivisuus ei ole surun tai suuttumuksen vastakohta. Ei ole tervettä positiivisuutta, jos ei saa tuntea mitään negatiivista. Nekin tunteet kuuluvat elämään ja ne ovat tärkeitä tuntea.”
Negatiivisiin tunteisiin ei Christofferin mukaan kannata jäädä rypemään. ”Nyt hymyillään hetki, kunnes se aito hymy taas tulee”, hän opastaa.
Positiivisuuteen liittyy myös ymmärrys itsestään ja maailmasta. Yksi syy negatiivisiin tunteisiin nykyisin on sosiaalinen media, jossa nimimerkin suojissa suolletaan törkyä asiasta kuin asiasta. Christoffer pohtii, että jokaiseen taistoon sosiaalisessa mediassa ei kannata ryhtyä.
Christoffer on myös jättäytynyt pois tietyistä sosiaalisen median alustoista keskittyen lähinnä Instagramiin. ”Sekin on tietynlaista mielenterveyden huoltoa, että pysyn poissa sellaisista foorumeista, jotka eivät anna minulle mitään.”
”Positiivisuus on myös valinta.”
”Ajattelen, että ’valitse taistosi’ on tosi tärkeä motto nykyajassa. Jos sitä ei tee, niin saisi taistella koko ajan vääryyttä ja vihaa vastaan. On parempi säästää itseään ja tarttua vain niihin kysymyksiin ja taisteluihin, jotka ovat oikeasti sen arvoisia.”
Monet julkisuuden henkilöt ovat kertoneet saaneensa vihapostia sosiaalisen median kanavissa. Positiivisuuskaan ei välttämättä saa aikaan kaikissa myönteisiä tunteita. Christoffer toteaa, että saa onnekseen vain vähän vihapostia.
”Siihen vaikuttaa sekin, kuinka paljon ottaa kantaa asioihin. Minulle on luontevaa ottaa kantaa itselleni tärkeisiin asioihin, mutta en ole ottanut elämäntavakseni olla kantaaottava. En luonnehdi itseäni vaikuttajaksi tai aktivistiksi. Syy, miksi olen julkinen henkilö, on työni esiintyjänä, juontajana ja näyttelijänä. Työni kautta olen saanut myös tietyn äänen, jolla on vaikuttavuutta. Kun tuntuu oikealta ja tärkeältä, niin otan kantaa. Siihen nähden saan aika vähän vihapostia.”
Esiintyjä
Christofferin isä on vastikään eläkkeelle jäänyt maanviljelijä. Eräässä kolumnissaan Christoffer puntaroi sitä, että ei jatka veljensä tavoin tilan pitoa.
”Moni näyttelijä toivoo, ettei lapsensa lähtisi samalle rankalle uralle. Minusta tuntuu, että isänikin ajatteli omasta työstään, että se oli hänen valintansa ja hänen elämäntyönsä, eikä valitsisi toisin.”
”Minulla on lapsesta saakka ollut selkeä kutsumus ja tunne, että minun paikkani on lavalla esiintyä ihmisten kanssa ja ihmisten edessä. En ole koskaan epäröinyt omaa valintaani. Näen siinä sukulaisuuttaa isäni valintaan.”
Tällä hetkellä Christoffer näkyy televisiossa Petolliset TV-sarjan linnanherrana. Tulevista kuvauksista hän ei vielä hiisku.
Omaan kutsumukseensa ja valintaansa Christoffer sai vahvistusta Anita-mummiltaan. ”Hän oli aina äärimmäisen kannustava. Minulle oli tärkeää hänen tapansa ihailla vilpittömästi tekemisiäni. Se kantaa edelleen.”
Christoffer kertoo, että erään varhaisnuoruutensa kesäteatteriesityksen jälkeen mummi kysyi häneltä, että ”mistä tämä sinun lahjakkuutesi tulee ja vastasi itse, että ei ainakaan meidän suvusta.”
”Kun mummi, jota arvostin suuresti ja joka oli aina lämpimästi läsnä elämässäni, sanoi noin, oli se minulle todella merkittävää. Muistan sen edelleen.”
”Opin, että jos voin itse olla joskus jollekin lapselle tai nuorelle samanlainen voima ja kannustava ihminen, niin aion käyttää sen tilaisuuden. Siihen ei tarvita suurta lausuntoa, vaan tärkeintä on, että näkee hänet ja käyttää jokaisen tilaisuuden kannustaa häntä.”
Tuntematon
Christoffer on sanonut aiemmin, että toivoisi kiireiltään enemmän aikaa olla ystävien kanssa.
”Viimeisen kahden vuoden aikana olen nauttinut hirveästi matkustamisesta. Se on ollut minulle tapa rentoutua ja päästää irti. Samalla se on tapa olla ystävien kanssa, kun olemme matkustelleet yhdessä.”
Monet tunnetut ihmiset sanovat, että ulkomaille matkustamisessa parasta on se, että saa olla siellä tuntematon.
”Julkisuus on mahdollistanut paljon ja antanut äänen, mutta samalla on iso hinta olla julkinen henkilö. Missä ikinä liikun, koen edustavani itseäni ja työminääni. En enää pysty täysin rentoutumaan julkisella paikalla niin kuin ennen.”
Ratkaisu siihen lienee valita matkustuskohteet siten, ettei niissä ole paljon suomalaisia turisteja. Tärkeämpänä keinona Christoffer pitää kuitenkin sitä, että hän tykkää matkustaa ilman kuratoitua lomaa, koska rakastaa itse olla ystäväporukan matkanjohtaja.
”Kun lähdimme Sardiniaan ystäväperheen kanssa, niin suunnittelin matkaa tutkimalla tuulen suuntaakin. Halusin tietää, missä olisimme tuulelta suojassa ja missä lämpötila ja pilvisyys ovat optimaalista siihen vuodenaikaan. Kun tekee itse matkatoimiston työn ja kaikkien tarpeet ja toiveet täyttyvät, matkasta saa mahdollisimman paljon irti. Se on iso työ, mutta rakastan matkojen suunnittelemista.”
Lienevätkö taustalla saaristolaisuus vai hänen kertomansa muut luonteenpiirteensä, kuten kunnianhimoisuus ja perfektionismi.
Maailmalle
Christoffer puhuu sujuvasti ruotsia, suomea ja englantia. ”Suomi ja ruotsi ovat kulkeneet elämässäni pitkään rinnakkain melkein yhtä vahvoina. Vaikka ruotsi on minun äidinkieleni, puhun arjessani nykyisin enemmän suomea.” Englantia hän oppi jo ennen kouluun menoa kuuntelemalla englanninkileistä pop musiikkia ja katsomalla elokuvia.
”Ehkä minulla on vahva kielipää. Se voi liittyä myös näyttelijyyteen ja siihen, miksi tykkään esiintyä, kirjoittaa ja leikkiä sanoilla ja kielillä. Varmaan se kumpuaa jostain syvemmältä.”
Kielitaidon myötä hänen on helppo tehdä kielellistä huumoria improvisaatioissaan ja stand up -keikoillaan. Esimerkiksi hänen esittämänsä hahmo voi kääntää jonkin asian kirjaimellisesti vaikka suomesta ruotsiin, niin tuloksena voi olla erikoisia käännöksiä. Käännäpä ruotsiksi vaikka ”juokseminen kaiken maailman kissanristiäisissä”.
Tulevaisuuden Christoffer sanoo olevan ”aivan ihanan auki”. Työn alla on parhaillaan kirja miehisyydestä, jota hän tekee ruotsalaisen valokuvaajan kanssa.
”Ruotsi on niin sanotusti tutkinnan alla senkin takia, että se on minulle rakas maa, jossa on myös valtava yleisö. Ruotsi on äidinkieleni, joten haluaisin kokeilla siipiäni myös siellä, mutta en tiedä vielä, missä ominaisuudessa.”
”Suhtaudun uteliaisuudella ja innolla tulevaisuuteen.”
Christoffer sanoo, että Hollywoodin sijaan Eurooppa tuntuu kodilta, eikä kaipuuta pohjoismaiden ulkopuolelle hänellä oikeastaan ole.
”Eniten toivon kuitenkin, että saan tehdä työtäni näin monipuolisesti kuin nyt. Koen, että olen päässyt vähällä lokeroinnilla ja olen saanut olla juontaja, näyttelijä jne. Kaikella on aikansa, eikä ihminen voi tehdä kaikkea samaan aikaan, mutta voi tehdä kaikkea läpi elämänsä, jos saa elää pitkään.”
”Suhtaudun uteliaisuudella ja innolla tulevaisuuteen maailman tilasta huolimatta.”
Juontoja, elokuvia, teatteria, kolumneja, tv-sarjoja, stand upia, podcasteja, live streameja, haastatteluja jne. Miten ihmeessä hän ehtii tehdä kaikkea tuota?
”Sitä ei kukaan tiedä”, hän nauraa. ”Joku ystäväni epäili, että Siuntion ja Helsingin välillä on musta aukko, jossa aika vääristyy niin, että sitä ehtii tehdä enemmän kuin järki ja laki sallii.”
