Pastori Susanna Merikanto-Timonen toimi 15 vuotta Kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattorin virassa. Muutettuaan Arabiemiraatteihin hän on toiminut yrittäjänä ja vuodesta 2025 myös Merimieskirkon konsulttina.
Yläkuva: Tarja Ruuska, Teksti: Marko Toljamo
Susanna Merikanto-Timonen syntyi Rovaniemellä, mutta hänen passissaan syntymäpaikkana on kuitenkin Turku. Lukioaikana Helsingissä Susanna tapasi tulevan miehensä Jouni Timosen.
Susannalla ja Jounilla on kolme lasta, jotka ovat jo täysi-ikäisiä. Vanhin lapsista (31), asuu Helsingissä, keskimmäinen (26) asuu Amsterdamissa ja nuorin (23) asuu Porstmouthissa.
Pariskunnan asuinkunta on Espoo, mutta tällä hetkellä he asuvat Yhdistyneiden Arabiemiraattien pääkaupungissa Abu Dhabissa, minne he muuttivat 2018.
Jounin aloitettua työt rahoitusvakaudesta vastaavana johtajana keskuspankissa Susanna kouluttautui työnohjaajaksi ja perusti 2019 oman yrityksen MyPotentian. Se tarjoaa työnohjausta ja valmennusta ulkosuomalaisille sekä kansainvälisessä työympäristössä toimiville. Lisäksi hän toimi työnohjaajana eri alojen edustajille Finnish Business Councilin kautta.
”Koska olen työskennellyt ulkosuomalaisuuden parissa yli 25 vuotta, olen halunnut omalla osaamisellani auttaa erityisesti ekspatteja, niin suomalaisia kuin muun maalaisia työnohjauksen ja coachingin keinoin”, Susanna taustoittaa.
Pääsääntöisesti Arabiemiraatteihin muutetaan perheenä, joten erityisesti ekspat-puolisoiden business coaching on ollut nouseva trendi Susannankin työssä.
Ekspat on lyhenne sanasta ekspatriaatti, henkilö, joka asuu ja työskentelee tai oleskelee pitkäaikaisesti oman kotimaansa ulkopuolella.
Emiraateissa asuu 2 000 ulkosuomalaista, joista 200 Abu Dhabissa ja 1 800 Dubaissa ja sen ympäristössä. Suomalaisia lomailijoita talviaikaan on 50 000–100 000.
Maahan muuttaneet suomalaiset työskentelevät monella toimialueella, joita ovat esimerkiksi energia- ja öljyteollisuus, IT-ala, koulutus ja terveydenhuolto jne.
MyPotentian lisäksi Susanna on toiminut Arabiemiraateissa ensin kirkon ulkosuomalaistyön pappina ja nyt Merimieskirkon konsulttina, jonka työkenttään kuuluvat myös papin työt GCC-alueella. Hän toimittaa esimerkiksi joulukirkkoja ja antaa tarvittaessa kriisiapua. Näiden lisäksi hän työskentelee uravalmentajana ManPower-yritykselle Suomessa.
GCC-mailla (Gulf Cooperation Council) tarkoitetaan kuutta Persianlahden arabivaltiota: Saudi-Arabia, Arabiemiraatit, Qatar, Kuwait, Oman ja Bahrain.
”Työni Merimieskirkossa on sisältänyt myös laajan kartoituksen tekemisen GCC-maissa ulkosuomalaisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyen sekä uusien työntekijöiden coachausta.”
Asenteellisuutta mediassa
Susanna Merikanto-Timonen kertoo, että he viihtyvät Arabiemiraateissa hyvin.
”Kun muutimme tänne, yleinen suositus oli peittää joko olkapäät tai polvet. Länsimaalaiset voivat liikkua täällä vapaasti, kunhan noudattavat paikallisia säädöksiä, kuten missä tahansa muussa maassa. Naisten ei tarvitse käyttää hijabia eli huivia tms. paitsi moskeijaan mennessä. Tänä päivänä myös osa musliminaisista kulkee burka auki ja hijab roikkuen kaulassa”, Susanna tähdentää.
Arabimaista puhuttaessa Suomen mediassa esiintyy usein asenteellisuutta. Susanna sanoo, että on ikävä lukea toimittajien maalaamia kuvia ulkosuomalaisuudesta Arabiemiraateissa. Myös turistit ja maassa asuvat on niputettu yhteen etenkin maaliskuussa Persianlahdella alkaneen sodan aikana.
”Suomessa kirjoitetaan paljon siirtotyöläisten työoloista. On totta, että heidän olonsa eivät aina ole olleet länsimaiden mittapuun mukaan hyvät. Tätä asennetta Suomessa halutaan myös pitää yllä, ja siihen yhdistetään vielä hyvin negatiivinen asenne muslimimaata kohtaan.”
YK:n tilastojen mukaan Arabiemiraatit on ollut yksi parhaiten siirtotyöläisten olosuhteita parantaneista maista.
”Siirtotyöläisten pääsevät GCC-maissa sellaiselle ansiotasolle, jolla he voivat rahoittaa paremman koulutuksen omille lapsilleen, jotka asuvat kotimaassaan isovanhempien luona. Välttämättä omassa kotimaassa ei edes ole töitä. Tämä toimintamalli on hyvin yleinen Aasiassa.”
Kansainvälistä elämää
Susanna ja Jouni ovat asuneet monessa muussakin maassa ennen muuttoa Arabiemiraatteihin. Susanna sanoo, että on aina halunnut tehdä töitä, olipa sitten missä päin maailmaa tahansa. Jokaiseen maahan hän on muuttanut siten, että ei ollut edes käynyt aikaisemmin kyseisessä maassa.
Hänen ensimmäinen kokemuksensa ulkomailla olemisesta on kielikurssi Brightonissa, Englannissa 1985. Sen jälkeen hän oli kesätöissä hotellin aamiais- ja illallistarjoilijana Edinburghissa Skotlannissa.
Perheen esikoinen syntyi vuonna 1994. Kun tämä oli vuoden ikäinen, oli tuore isä töissä komissiossa Brysselissä, missä myös Susanna viimeisteli syksyn ajan omia opintojaan etänä.
Välillä käytiin Suomessa, mutta kun esikoinen oli 4-vuotias ja toinen viiden viikon ikäinen, perhe muutti Saksaan vuonna 1999.
”Toimin siellä ensin vapaaehtoistyössä Frankfurtin suomalaisen seurakuntaneuvoston puheenjohtaja ja Suomi-koulun johtokunnassa sihteerinä. Olin myös mukana lasten koulujen aktiviteeteissä, kuten muissakin maissa, joissa olemme asuneet. Kun sain pappisvihkimyksen Saksaan, toimin uusmuuttajatyön pappina”, Susanna kertoo.
Pikkulapsiarkeen Saksassa kuului vahvasti kotiäiti-kulttuuri, ja yhteisö huomio hyvin lapset. Suomalaisyhteisö oli vahva ja kannustava, ja paikallisiinkin oli helppo tutustua, mutta kuitenkin vain tuttavatasolla.
Saksasta perhe muutti Yhdysvaltoihin, missä Susanna työskenteli Washington DC:ssä pappina. Emiraatteihin verrattuna Saksassa ja USA:ssa suomalaisyhteisö olivat huomattavasti isompia.
”Nautimme valtavasti elämästämme McLeanissa, Virginiassa, joka on seitsemän mailia DC:n keskustasta. Yhteisöllisyys ja hengellisyys olivat vahvasti läsnä. Oli hyvin yleistä, että kysyttiin, missä kirkossa käyt. Elämä siellä oli hyvin aktiivista ja kannustavaa”, Susanna muistelee.
Yhdysvalloista perhe palasi Espooseen, kun Susanna tuli valituksi kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattoriksi.
Paluumuuttajan haasteet
Joskus kuulee sanottavan, että ulkomaille muuttoa vaikeampaa on paluumuutto Suomeen. Kaikki ei mennyt nytkään niin kuin Strömsössä.
”Paluun USA:sta Suomeen yritimme tehdä oppikirjamaisesti, mutta siitä tuli meille haastava. Kun mieheni ei saanut vielä tuolloin töitä Suomesta, niin hän palasi Saksaan ja minä jäin kolmen lapsen kanssa Suomeen”, Susanna kertoo.
Sopeutuminen tilanteeseen vei oman aikansa. Lapsille suomalaiseen kouluun palaaminen, vaikkakin se oli paluumuuttajakoulu, oli erityisen haastava.
”Lasten piti yhtäkkiä olla vanhempia kuin olivat, kielenkäyttö koulussa oli rumaa ja opettajia puhuteltiin epäarvostavasti verrattuna jenkkeihin tai Saksaan.”
Rumaa oli kielenkäyttö muuallakin. ”Meille sanottiin, että lähtekää pois, jos ette viihdy täällä.”
Kirkon ulkosuomalaistyössä Susanna vastasi ulkosuomalaistyön rekrytoinnista ja viestinnästä ja oli kirkon Keski-Euroopan maissa työskentelevien siirtolaispappien vertaisesihenkilö.
Paluumuuttaja ihmetteli myös kulttuuria, jossa työelämä oli hyvin työkeskeistä, eikä esimerkiksi perheestä puhuttu. Susanna kaipasi USA:sta tavallisia työkavereiden hymyjä, positiivisuutta, silmiin katsomista, yritteliäisyyttä ja kannustamista.
”Suomessa ulkomaista kokemusta ei katsottu vahvuudeksi ja se ei tuntunut kiinnostavan ketään.”
Työnsä ohessa Susanna oli virkansa puolesta myös Suomi-seuran johtokunnan jäsen ja Siirtolaisuusinstituutin valtuuskunnan jäsen.
Suomen-vuosien jälkeen Susanna toimi yhden joulukauden Phuketissa turistipappina osana työtään kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattorina.
”Sielunhoidolliset keskustelut ja Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet yhteistyössä helluntaiseurakunnan kanssa olivat kurkistus turismin hyviin ja huonoihin puoliin. Se opetti paljon myös ammatillisesti”, hän summaa.
Vastapainona triathlon
Vaikka työ täyttää arkipäivät, Susanna Merikanto-Timonen on myös triathlonisti. 2010-luvun alkupuolella Susanna päätti, että jotain on tehtävä kuntonsa eteen.
”Jostain tuli mieleeni triathlon. Aloitin harjoittelemisen ja vuonna 2014 osallistuin ensimmäisen kerran lyhyen matkan (sprint) triathlon-kisaan.”
”Muutettuamme Arabiemiraatteihin aloin treenata enemmän. Maassa on mitä parhaimmat mahdollisuudet harjoitteluun.”
Takana on useita Ironman- ja maratonkisoja. Keväällä Susanna osallistuu ikäsarjassaan triathlonin puolimatkan MM-kisoihin Slovakiassa.
”En kuitenkaan treenaa kisoja varten, vaan harjoittelu itsessään tuo paljon iloa, sinnikkyyttä ja ennen kaikkea tässä iässä monia hyviä terveysnäkökulmia. Kisat ovat olleet minulle ja miehelleni myös mahdollisuus tutustua eri paikkoihin ja niiden kulttuuriin ja ympäristöön”, Susanna tähdentää.
Hän lisää, että kilpailee itsensä kanssa. ”Iloitsen edistysaskeleista ja siitä, että kehoni antaa minun harrastaa tätä vielä 56-vuotiaana.”
Opettavaiset vuodet
Arabiemiraateissa asuessa Susanna ja Jouni ovat kuulleet Suomessa käydessään melkoisia asennehaasteita.
”Se kuva, joka on lehdistössä ja kanssaihmisillä, on hyvin toisenlainen kuin oma arkemme on Abu Dhabissa. Olen teologina oppinut uskontodialogista, monimuotoisuudesta ja eri kulttuurien kohtaamisesta eniten juuri näinä vuosina.”
Niin kuin monessa asiassa, kritiikki kumpuaa usein omista lähtökohdista.
”Olisi hyvä tutustua asioihin hieman monipuolisemmin. Voisi esimerkiksi vierailla erilaisissa maissa, ja jos mahdollista, perehtyä kirjallisuuteen tai tutustua muiden uskontojen edustajiin”, Susanna kehottaa.
”Suomessa on paljon hyvää mutta myös paljon korjattavaa, kuten missä tahansa muussakin maassa.”
”Haluaisin suomalaiseen kulttuuriin lisää monikulttuurisuuden ymmärtämistä, suvaitsevaisuutta niin erilaisuutta kuin ulkosuomalaisuutta kohtaan sekä moninaisuuden ymmärtämistä.”
