Blogi

Heippa lukijat! Täällä kirjoittelee Annina, viestinnän harjoittelija Suomen Merimieskirkolla – ja sain kunnian herättää tämän…

Ovatko Berliinin ulkosuomalaiset tietoisia, millaista yhteisöllistä toimintaa Berliinissä on? Miten tavoittaa heidät?

Toisessa maassa eläminen voi parhaimmillaan rikastuttaa jopa kristinuskon keskeisimpiin juhliin liittyvää tapakulttuuria ja sen myötä avata myyttisten tapojen sisältöä ja symbolien ymmärtämistä, kirjoittaa Antti Lemmetyinen merimieskirkkoblogissa.

Monet meistä tuntevat syvää ristiriitaa inhimillisyytemme ja sydämellisyytemme kohdatessa uutisointia kovista aihepiireistä, joista tulisi heti olla jotain mieltä.

Kyllä tekoäly tietää, että pikkujoulussa tärkeintä on yhdessä oleminen ja sen meitä kaikkia yhdistävä voima.

Miltä merimiespastorin pitäisi haista? Lauman läheisyys on tehnyt merimieskirkoista tavallisten ihmisten kirkkoja, joissa uskon lujuutta ei mittailla.

Perseidit on meteoriparvi eikä tunnetila. Inhimillisesti ja kyseenalaisella huumorilla tähän meteoriparveen voisi kiinnittää montakin vihaamaansa asiaa, ihan pelkästään nimensä vuoksi. Mutta ei me kiusata itseämme. Tässäkin hetkessä meillä on oltava jotain mistä kiittää, vaikka Perseidit ohi kiitäisivät.

Fuengirolan asemanseutu on karu. Kun katsotaan silmiin sinne ryhmittyneitä nuoria, voidaan nähdä inhimillistä hätää ja turvattomuutta. Moni lähtisi kotiin, jos olisi varaa lentolippuun, tai jos olisi koti, mihin olisi tervetullut. Mikä olisi enemmän kuin Merimieskirkon arkinen työ hädänalaisten parissa?