Kalvavat henkilökohtaisen elämän pettymykset ja murheet, siinä missä toiveet ja arjen kiusat on nyt siirretty sivuun. Katseet on käännetty sotaan.
Tavallisen vuosaarelaisen näkökulmasta Merimieskirkon strategia ei ole koskaan ollut enemmän sydännapin päässä kuin nyt. Perinteessä kaikki kuninkaista kulkureihin ovat saaneet saman kohtelun: ruokaa, majapaikan ja hyvät toivotukset jatkoon. Albion Streetin kotoperäisten ihanuuksien äärelle itsekin aikanaan pudonneena reissaajana korvapuusti ja siunaus tulivat tarpeeseen. Kanelipullan ääressä oltiin samaa porukkaa.
Jossain ulkomailla on tapana kattaa juhlapäivänä pöytään yksi ylimääräinen lautanen. En ole varma, odotetaanko lautasen ääreen ketään, mutta kattaus on jo pieni teko.
Meillä on nyt mahdollisuus antaa ja kattaa, ihan tavallisena ihmisenä, jokaisena tavallisena päivänä. En usko, että kukaan tulijoista juhlia kaipaa, mutta suihkua ja sapuskaa, ystävällisiä ihmisiä kielellä kuin kielellä, hammasharjaa ja lepoa. Eniten varmaankin turvaa.
Jeesuksesta vai ilmastointiteipistä
En ole pitkään aikaan miettinyt, tuleeko yleisesti käytössä oleva teonsana ”jeesata” Jeesuksesta vai ilmastointiteipistä. Nyt sille on kuitenkin tarvetta rajan molemmin puolin, koska sillä voi hoitaa melkein mitä vaan. Virallisesti ilmastointiteipille on tullut paljon menekkiä hätäapulasteissa, joten olkoon suoraan Jeesuksesta. Olkoot suoraan taivaasta myös pilttipurkilliset, huovat, sidetarpeet, patjat ja tamponit. Ihan varmasti ovat joka tapauksessa täynnä suomalaisten parhainta tahtoa.
Tilanteessa, jossa inhimillinen katastrofi on naapurissa, tuntuu kummalliselta olla siitä sivussa. Ei ole pakko mennä kauheuksien äärelle. On mahdollisuus suoda kauhujen vyöryä elämään, tai sitten ei. Jokaisella on oikeus suojautua itselleen liian sietämättömiltä uutisilta ja näkymiltä. Auttamisen mahdollisuus on joka tapauksessa konkreettinen ja helppo. Sen voi tehdä jopa etänä.
Vieraanvaraisuuden hinta
Keskuudessamme ei ole enää monia, jotka muistaisivat, miten kauheaa on sotia. Tarinoita on kuultu, historiaa kirjoitettu ja opiskeltu. Rekrytointia odottavien reserviläisten ja maanpuolustusihmisten kurssit ovat täynnä kuukausiksi eteenpäin. Olisiko tämmöisen siviilin vain parasta kulkea myötä, nähdä sotaa pakeneva, uskoa telepatian voimaan ellei kielitaito kohtaa, tehdä parhaansa, ja nähdä tulevaisuudessa valoa. Luoja meitä kaikkia varjelkoon.
Mikä on vieraanvaraisuuden hinta? Joutua itsensä ja toisen ihmisen äärelle, alttiina ja haavoittuvana, puolin ja toisin. Nähdä, miten paljoksi minusta onkaan. Yhteisömme ei ole koskaan ollut näin laaja.
Pyöritin aihetta pitkään, koska ajattelin väistellä sotaa. No niin. Jeesataan.
Parasta kevättä jokaiselle, nautitaan valosta!
Kirta Kuusniemi
yleislääkäri
