Tein ensimmäisen laivakäyntini Hampurissa kesäkuussa 1975. Nuorta merimiespappia oli neuvottu käymään niin miehistön kuin päällystönkin messissä ja että kapteeni ja konepäällikkö löytyvät omista toimistoistaan tai hyteistään ”ylhäältä”. Löysin Amerikan linjalla olevan Finnlinesin laivan suursataman sokkeloista. Toimin ohjeen mukaan ja sain kokea olevani mieluinen vieras. Kuljetuksia merimieskirkolle ei nyt tarvittu. Laiva oli lähdössä ulos vielä illalla. Muutaman tunnin päästä tein lähtöä ja viipyilin vielä perämiesten toimistossa. Sanoin, että minua oli aika lailla jännittänyt miten uusi merimiespappi otettaisiin vastaan. Toinen perämiehistä löi kättä olkapäälleni sanoen ”älä meitä jännitä – merimiespappi on meidän paras kaveri”.
Minä sain nauttia kumppanuudesta, jonka muut olivat ansainneet
Vuosien kuluessa ymmärsin tuon rohkaisun syvyyden. Minun hyväksyntäni kumppaniksi ei johtunut suinkaan minusta. Minut asetettiin kaverin asemaan edeltäjieni ansiosta. Sadan vuoden ajan merimieskirkon väki oli osoittautunut luotettavaksi ystäväksi ja kumppaniksi, joka oli auttanut, lohduttanut ja rohkaissut kaukana kotimaastaan ja rakkaistaan olevaa. Työntekijöitä oli lähetetty Euroopan satamien lisäksi molemmille Amerikan mantereille ja Australiaan asti merenkulkijoitten ja siirtolaisten pariin. Minä sain nauttia kumppanuudesta, jonka muut olivat vuosikymmenten kuluessa ansainneet. Ymmärsin vähitellen, että yksi tärkeimpiä tehtäviäni oli huolehtia tämän kumppanuuden laadusta ja säilyvyydestä.
Olet odotettu ja tervetullut, olitpa kuka tahansa
Merimieskirkko oli yli sadan vuoden ajan nimeltään Merimieslähetysseura, josta merenkulkijat käyttivät sanaa ”Missuuna”. Minutkin oli valittu Missuunaan ja lähetetty toteuttamaan lähettäjän missiota eli ydintehtävää. Kirkon vastuu jäsenistään ja maanmiehistä ulottui merille ja merten taakse. Oli minun vuoroni osoittaa, että olen rinnalle asettuja, niiden kumppani, joiden luokse minut lähetettiin. Luottamus ei ole itsestäänselvyys. Luottamusta ei voi ostaa eikä kilpailuttaa. Se on vain ansaittava ja lunastettava yhä uudelleen ja uudelleen.
Tuntuu hyvältä, kun tänään avaa Merimieskirkon www-sivut ja vastaan tulevat ensimmäiseksi sanat ”Kumppanisi kotona ja maailmalla”. Merimieskirkko ei kilpailuta asiakkaitaan. Se vain ilmoittaa tahtovansa olla kumppani. Viesti on: Olet odotettu ja tervetullut, olitpa kuka tahansa. Ja merimieskirkoltakin tullaan luoksesi. Haluamme olla rinnallasi. Ytimessä ovat keskinäinen luottamus ja toisen kunnioittaminen, kumppanuuden peruspilarit. Olemme toinen toistamme varten. Merimieskirkko on sinua varten.
Merimieskirkko on sinua varten
Uutisvirta täyttyy päivittäin hyytävistä sotauutisista. Vanhoja sopimuksia revitään. Yht’äkkiä kumppanit ovatkin vihollisia. Pyritään uusiin kumppanuuksiin, missä vahvempi yrittää ajaa omia etujaan vaikka pakolla. Meno on hyytävää. Miten meille oikein käy? Mihin voi luottaa? Mitä uhkaavammalta tämä suuri kuva näyttää, sen tärkeämmäksi tulevat henkilökohtaisesti koettavat kumppanuudet. Merimieskirkon syvin lähde ja kestävä motivaatio asettua kumppaniksi elämän merellä ponnistelevan rinnalle ammentaa Jumalan antamasta lupauksesta ”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju sanoo Herra, sinun armahtajasi” (Jesaja 54:10).
Olkaamme siis mekin lujasti sitoutuneita toisen rinnalla pysymiseen ja niihin kumppanuuksiin, joihin meidät on kutsuttu ja lähetetty!
Antti Lemmetyinen
Merimieskirkon kunniapuheenjohtaja
