Ohjausta ja tukea elämän kriisitilanteissa. Tarpeellistako?
- Yli 80-vuotias Aurinkorannikolla pitkään asunut suomalainen, jolla ei ole omaisia, joutuu sairaalahoitoon, eikä pysty enää palaamaan kotiinsa.
- Suomalaisella Aurinkorannikolle muuttaneella yksinhuoltajalla on vaikea tilanne sairauden yllätettyä turvaverkkojen puuttuessa.
- Aurinkorannikolle työn perässä muuttanut nuori aikuinen saa potkut työstä päihteiden käytön vuoksi, eikä pysty enää maksamaan vuokraa ja häätö uhkaa.
- Espanjalainen sosiaalityöntekijä ei osaa toimia suomalaisen kadulla asuvan henkilön kanssa, joka ei halua palata Suomeen.
- Aurinkorannikolla pitkään asuneen lapsettoman pariskunnan toinen puoliso kuoli ja leski kaipaa apua ja tukea.
Nämä ovat tyypillisiä tilanteita, jolloin sosiaalikuraattoriin otetaan yhteyttä. Aurinkorannikolla asuvat suomalaiset kaipaavat neuvontaa, ohjausta ja tukea elämän kriisitilanteissa.
Merimieskirkon sosiaalityö on kolmannen sektorin eli julkisen ja yksityisen sektorin ulkopuolista, voittoa tavoittelematonta toimintaa. Työn tavoitteena on alueella asuvien suomalaisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpitäminen ja vahvistaminen. Merimieskirkko on olemassa siksi, ettei kukaan jäisi yksin tai joutuisi pulaan.
Merimieskirkon sosiaaliyötä Aurinkorannikolla on viiden vuoden ajan rahoitettu Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Avustuskeskuksen STEA:n varoin. Sosiaalikuraattoreita on Aurinkorannikolla tällä hetkellä vain yksi, eikä esimerkiksi lasten ja nuorten kanssa tehtävään ennaltaehkäisevään työhön ole enää varaa ja muita resursseja, kuten oli pari vuotta sitten.
Työn rahoitus on koko ajan vaakalaudalla. Tehtyä työtä tilastoidaan joka päivä rahoittajaa varten: ihmisten kohtaamisten määrä on satoja joka kuukausi. Lisäksi viranomaisyhteyksiä on paljon. Tätä työtä ei Aurinkorannikolla tee Merimieskirkon lisäksi kukaan muu.
Määrän lisäksi on tärkeää arvioida myös tehdyn työn laatua ja vaikuttavuutta. Niinpä kysymme taas alueen suomalaisyhteisöltä, onko Aurinkorannikon Merimieskirkon sosiaalityö heidän mielestään tarpeellista.
Kysyn, tarvitsisikohan sitä edes kysyä.
Tia Raunio
sosiaalikuraattori, Aurinkorannikko
*
Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu ensin fuengirola.fi:ssä. Blogia on hieman muutettu alkuperäisestä.
