Merimieskirkon blogi

Anun vapaaehtoisvuodesta Benelux-maiden merimieskirkossa on takana kuusi kuukautta. ”Minulle vapaaehtoisuus on ennen kaikkea väline oppia maailmasta ja itsestäni lisää.”

Kun Anun vuosivapaaehtoisuutta Rotterdamin merimieskirkolla oli syyskuussa takana reilut kolme viikkoa, oli hänen aika kokoilla ajatuksia ja siihenastisia kokemuksia. ”Vuoden alkumetrit ovat ylittäneet odotukseni.” ”On paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa tai joita ei voi päättää. Mutta oman asennoitumisensa voi aina valita.”

Ohjausta ja tukea elämän kriisitilanteissa. Tarpeellistako?

Toisessa maassa eläminen voi parhaimmillaan rikastuttaa jopa kristinuskon keskeisimpiin juhliin liittyvää tapakulttuuria ja sen myötä avata myyttisten tapojen sisältöä ja symbolien ymmärtämistä, kirjoittaa Antti Lemmetyinen merimieskirkkoblogissa.

Monet meistä tuntevat syvää ristiriitaa inhimillisyytemme ja sydämellisyytemme kohdatessa uutisointia kovista aihepiireistä, joista tulisi heti olla jotain mieltä.

Kyllä tekoäly tietää, että pikkujoulussa tärkeintä on yhdessä oleminen ja sen meitä kaikkia yhdistävä voima.

Miltä merimiespastorin pitäisi haista? Lauman läheisyys on tehnyt merimieskirkoista tavallisten ihmisten kirkkoja, joissa uskon lujuutta ei mittailla.

Perseidit on meteoriparvi eikä tunnetila. Inhimillisesti ja kyseenalaisella huumorilla tähän meteoriparveen voisi kiinnittää montakin vihaamaansa asiaa, ihan pelkästään nimensä vuoksi. Mutta ei me kiusata itseämme. Tässäkin hetkessä meillä on oltava jotain mistä kiittää, vaikka Perseidit ohi kiitäisivät.