Historia
Merimieskirkon vanhan käsikirjan toimipaikkaluettelossa Kemin merimieskirkkotyö on alkanut vuonna 1939. Seuraavan vuoden toimintakertomuksessa ei Kemiä enää ole, sillä sota keskeytti toiminnan vuosiksi. Toiminta käynnistettiin uudelleen vuonna 1957 Kemin merimiesten ystävät -nimisen yhdistyksen liittyttyä Suomen Merimieslähetysseuraan.
Suomen Merimieskirkon kaksi ensimmäistä (35 v. ja 50 v.) historiakirjaa eivät ulotu tarpeeksi pitkälle Kemin kohdalla. Ompeluseura ja sen vetäjä rouva Anna Lehto Kemistä kylläkin mainitaan näistä jälkimmäisessä (Toiwo Waltarin 50-vuotishistoria vuodelta 1925). Ompeluseuroja oli silloin Suomessa kaikkiaan 240, ja pari vuotta myöhemmin peräti 400.
Kolmannessa eli kirkkohistorian professori ja piispa Erkki Kansanahon kirjoittamassa 100-vuotishistoriassa Kemin toimipaikan perustamista käsitellään kovin vaatimattomasti. Sivulla 203 kerrotaan, että ”Merimieslähetyksellä oli… toimintaa… vuonna 1939 myös Kemissä. Talvisodan syttyessä muodosti työ kotimaan satamissa olennaisen osan Merimieslähetysseuran toiminnasta”.
Mutta mitä tapahtui juuri talvisodan alla, vuonna 1939, ja vuosina 1940-55? Merimiehen Ystävä, eräs Suomen vanhimpia aikakauslehtiä, julkaisi numerossa 9 vuonna 1939 artikkelin, jonka satamalähetyksen hoitaja Erkki Laukkanen oli kirjoittanut. Siitä käy ilmi, että Kemin kirkkoherra Hyötyniemi oli asiassa aktiivinen.
”Hän kääntyi senaikaisen edeltäjäni puoleen, joka tuli paikalle, vuokrasi huoneiston, palkkasi lukusalin hoitajan, joka paikallisen toimikunnan kanssa pani asiat siihen kuntoon, että lukusalin avajaisjuhlia saatettiin pitää sunnuntaina, heinäkuun 16. päivänä.” Ovet oli tosin avattu jo juhannuspäivänä eli 24.6. Kirjoittaja jatkaa: ”…kun lukusali sijaitsee mitä parhaimmalla paikalla, poikkeavat kaikki maihin tulleet merimiehet siinä.”
Seuraavana vuonna Merimieslähetysseuran vuosikertomus kertoo, että toimintaa oli Kemissä keskikesällä 1939. Sitä seuraavan vuoden toimintakertomuksessa ei Kemiä enää ole, sillä kotimaisten satamalähetysten toiminta muodostui suhteellisen hiljaiseksi sen johdosta, että suursodan riehuessa laivaliikenne oli suuresti supistettu.
Sodan jälkeistä aikaa kuvatessaan Kansanaho on hieman runsaampi: ”Siirtyäksemme Pohjanlahden satamiin, on ensiksi mainittava merimieslähetysasemista kaukaisin, mutta merkittävin, nimittäin Kemin asema.”
Vuonna 1955 oli syntynyt Kemin merimiesten ystävät -niminen yhdistys, joka rekisteröitiin vuonna 1957 ja liitettiin paikallisyhdistyksenä Suomen Merimieslähetysseuraan. Samana vuonna aloitettiin merimieslähetystyö. Asian hyväksi toimi varsinkin satamakapteeni Erkki Alho.
Kun toiminta sodan jälkeen taas alkoi, se kehittyi ollen edelleen vahvaa. Aseman kävijämäärä nousi 1950-luvun lopulla yli kuuden tuhannen, vuonna 1967 jopa yli 7000:n.
Kemin kaupunki, joka monin tavoin tuki yhdistystä, luovutti sille huoneiston, ja Merimieslähetysseura palkkasi sille lukusalin hoitajan, rouva Anna Koskelan. Avajaisjuhla pidettiin 30.5.1957. Kemin seurakunta osallistui alun pitäen aktiivisesti aseman toimintaan. Kemin asemasta tuli kohta perustamisen jälkeen yksi suurimmista kotimaan merimieslähetyskeskuksista.
Rouva Koskelaa seurasi lukusalin hoitajana rouva Enny Rajaniemi, jonka jälkeen tointa hoiti rouva Elsa Hast (1966-1979) sekä Impi Rissanen (1979-89). Lukusali-termi muuttui syksyllä 1989 merimieslähetysasemaksi ja edelleen keväällä 1991 merimieskirkoksi. Työntekijänä toimi nyt asemanhoitaja Hilkka Ollitervo (1990-2006) ja sittemmin satamakuraattori Heli Tuokkola (2006-2018) ja satamakuraattori Sanna Rasi (2019-). Vuoden 2022 alussa Rasi nimitettiin myös kotimaan satamakuraattoreiden lähiesihenkilöksi.
Nykyisin merimieskirkon toiminta Perämerellä jakautuu kolmeen satamaan, Kemissä Veitsiluodon ja Ajoksen sekä Torniossa Röyttän satamaan. Tämän vuoksi toimipaikkaa kutsutaan Kemi-Tornion merimieskirkoksi. Kemin ja Tornion satamat sijaitsevat sen verran etäällä toisistaan sekä kaupunkien keskustoista, että ajamista ja kulkemista on suhteellisen paljon.
Satamakuraattorin lisäksi Kemi-Torniossa on muutamia vapaaehtoisia, jotka tekevät työtä toimipaikan sijaan pääosin taustalla (leivonta, kahvitus, tapahtumat). Jokaisen työpanoksen arvo on merimieksirkolle korvaamaton.
Kemi-Tornion merimieskirkon työ painottuu nykyisin laivakäynteihin. Vuoden aikana käydään lähes 500 laivassa. Merimieskirkolla vierailevat henkilöt koostuvat pääosin merenkulkijoista ja satamassa työtään tekevistä henkilöistä. Lisäksi kirkolla käy vuosittain joitakin ryhmiä.
Kemi-Tornion merimieskirkko tekee tiivistä yhteistyötä Kemin ja Tornion seurakuntien kanssa. Seurakuntien lisäksi yhteistyössä ollaan Kemin Satama Oy:n, Kemi Shipping Oy:n sekä Outokumpu Shippingin kanssa. Pääosin yhteistyö on arkista auttamista ja yhdessä tekemistä esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa.