Merimieskirkon käsikirjan toimipisteluettelossa Kemin merimieskirkkotyö on alkanut vuonna 1939. Seuraavan vuoden toimintakertomuksessa ei Kemiä enää ole, sillä sota keskeytti toiminnan vuosiksi. Toiminta käynnistettiin uudelleen vuonna 1957 Kemin merimiesten ystävät -nimisen yhdistyksen liittyttyä Suomen Merimieslähetysseuraan.
Suomen Merimieskirkosta on kirjoitettu neljä historiakirjaa. Kaksi ensimmäistä, 35-vuotis- ja 50-vuotisjuhlakirjat, eivät ulotu tarpeeksi pitkälle Kemin kohdalla. Ompeluseura ja sen vetäjä rouva Anna Lehto Kemistä kylläkin mainitaan Toiwo Waltarin 50-vuotishistoriassa vuodelta 1925. Ompeluseuroja oli silloin Suomessa kaikkiaan 240, ja pari vuotta myöhemmin peräti 400.
Kolmannessa eli 100-vuotishistoriassa Kemin toimipaikan perustamista käsitellään kovin vaatimattomasti. Kirkkohistorian professori ja piispa Erkki Kansanahon kirjoittamassa kirjassa, sivulla 203, kerrotaan, että ”Merimieslähetyksellä oli… toimintaa… vuonna 1939 myös Kemissä. Talvisodan syttyessä muodosti työ kotimaan satamissa olennaisen osan Merimieslähetysseuran toiminnasta.”
Sodan jälkeistä aikaa kuvatessaan Kansanaho on hieman runsaampi: ”Siirtyäksemme Pohjanlahden satamiin, on ensiksi mainittava merimieslähetysasemista kaukaisin, mutta merkittävin, nimittäin Kemin asema. Vuonna 1955 oli syntynyt Kemin merimiesten ystävät -niminen yhdistys. Vuonna 1957 yhdistys rekisteröitiin ja se liittyi paikallisyhdistyksenä Suomen Merimieslähetysseuraan. Samana vuonna aloitettiin merimieslähetystyö. Asian hyväksi toimi varsinkin satamakapteeni Erkki Alho. Kemin kaupunki, joka monin tavoin tuki yhdistystä, luovutti sille huoneiston ja Merimieslähetysseura palkkasi sille lukusalin hoitajan, rouva Anna Koskelan. Avajaisjuhla pidettiin 30.5.1957. Kemin seurakunta osallistui alun pitäen aktiivisesti aseman toimintaan. Kemin asemasta tuli kohta perustamisen jälkeen muuan suurimpia kotimaan merimieslähetyskeskuksia.”
Vaikea, mutta toivoa herättävä aloitusvuosi
Mutta mitä tapahtui juuri talvisodan alla, vuonna 1939, ja Kansanahon tyhjäksi jättäminä vuosina 1940-55? Onneksi on Merimiehen Ystävä, eräs Suomen vanhimpia aikakauslehtiä. Se julkaisi numerossa 9 vuonna 1939 artikkelin, jonka herra Erkki Laukkanen, satamalähetyksen hoitaja oli kirjoittanut.
Siitä käy ilmi, että Kemin kirkkoherra Hyötyniemi oli asiassa aktiivinen. ”Hän kääntyi senaikaisen edeltäjäni puoleen, joka tuli paikalle, vuokrasi huoneiston, palkkasi lukusalin hoitajan, joka paikallisen toimikunnan kanssa pani asiat siihen kuntoon, että lukusalin avajaisjuhlia saatettiin pitää sunnuntaina, heinäkuun 16. päivänä.” Ovet oli tosin avattu jo juhannuspäivänä eli 24.6. Kirjoittaja jatkaa: ”…kun lukusali sijaitsee mitä parhaimmalla paikalla, poikkeavat kaikki maihin tulleet merimiehet siinä.”
Seuraavana vuonna Merimieslähetysseuran vuosikertomus kertoo, että toimintaa oli Kemissä keskikesällä 1939. Seuraavan vuoden toimintakertomuksessa ei Kemiä enää ole, sillä kotimaisten satamalähetysten toiminta muodostui suhteellisen hiljaiseksi sen johdosta, että suursodan riehuessa laivaliikenne oli suuresti supistettu.
Kirjoituksen otsakkeen ”uusi merimiestyyppi nousee” alla Kemin lukusalinhoitaja Erkki Laukkanen kertoo, kuinka Kemin lukusaliin saapui eräänä päivänä viisi miestä s/s Ingrid Thordenista, neljä kansimiestä ja lämmittäjä. Ensin yksi heistä ja sitten ”yksi toisensa jälkeen astui kirjoituspöydän ääreen, kortit täytettiin lukusalin hoitajalle, sääntö pantiin visusti taskuun, merkki rintaan, Iskujoukko oli saanut huomattavan määrän lisävoimia, melkein koko miehistön laivasta. Tämä kaikki tapahtui kuin äänettömästä sopimuksesta, vastalauseeksi sille valheelliselle merimiestyypille, josta lauletaan monissa merimiesrenkutuksissa.” Kyseessä oli liittyminen Merimieslähetyksen perustamaan urheilu- ja raittiusseuraan, stormgängetiin.
Sellaista tapahtui Kemin merimieskirkossa 1939. Kun toiminta sodan jälkeen taas alkoi, se kehittyi ja on edelleen vahvaa, kunniaksi Kemin satamalle, Kemissä työskennelleille henkilösukupolville, Suomen Merimieskirkolle ja koko merimieskirkkojen maailmanlaajalle ketjulle, johon Kemi-Tornion merimieskirkko lenkkinä liittyy.
Kirjoitus on lyhennelmä tuolloisen pääsihteerin Sakari Lehmuskallion juhlapuheesta Kemi-Tornion merimieskirkon 75-vuotisjuhlassa 14.9.2014. (Toiminta laskettu alkaneeksi vuonna 1939.)