Vuosaaren merimieskirkolla kuullaan keskiviikkona 30.10. klo 18. merellinen konsertti Niilo Rantalan tulkitsemana. Ohjelmistosta noin puolet on Rantalan itse säveltämää.
Teksti ja kuvat: Marko Toljamo
Niilo Rantala on turkulaislähtöinen monilahjakkuus, joka on esiintynyt erilaisille yleisöille pienestä lapsesta saakka. Musiikki, teatteri ja kirjoittaminen ovat kulkeneet käsi kädessä hänen koko elämänsä ajan.
Niilon ollessa 4-vuotias perheen Tapani-isä valittiin Lontoon merimieskirkon johtajaksi ja pastoriksi syksyllä 2000. Perheen kolmivuotiskausi Lontoossa vaikutti merkittävästi siihen, millainen Niilo on tänäänkin.
”Hektisessä miljoonakaupungissa ja Lontoon merimieskirkolla ei ollut arkea. Lapsuuteeni kuului paljon tapahtumia, juhlia ja erilaisia toimintaryhmiä. Ihmisiä oli paljon koko ajan. Kasvoin kiinnostavien asioiden keskellä ja aikuisten kanssa ja koin, että tällaisia asioita minäkin haluan tehdä”, Niilo taustoittaa.
Perheen äiti Jaana oli tehnyt teatteria koko ikänsä ja pani pystyyn teatteriryhmän myös merimieskirkolla. Lontoon suomalainen teatteri on toiminnassa edelleen. Se on alan harrastajista ja ammattilaisista koostuva ryhmä, jonka tarkoituksena on edistää suomalaista teatteritoimintaa Lontoossa.
Niilo sanookin, että hänellä on ”teatraalinen ote musiikin esittämiseen”. Sanavalmiin pojan esiintyminen alkoi jo nelivuotiaana: söpö, laulava pellavapää kosketti 1950- ja 60-lukujen laulujen tulkinnoilla vuosikausia.
”Minulle suomalaisuus Lontoossa oli Rautavaaraa ja Helismaata.”
Niilo Rantalan konsertti Lauluja myrskyävältä mereltä
Keskiviikko 30.10. klo 18.00
Vuosaaren merimieskirkko, Provianttikatu 4, 00980 Helsinki
Vapaa pääsy. Käsiohjelma 5 euroa.
Ks. Facebook-tapahtuma.
Paluumuuttajan shokki
Rantalan perhe palasi itäiseen Turkuun vuoden 2003 lopulla. Niilolle se oli shokki hektisten vuosien jälkeen.
”Pian tajusin, että Lontoossa suomalaisuus oli ylikorostunutta ja tunsin, että minua oli huijattu. Suomessa suomalaisuus olikin ihan erilaista”, Niilo muistelee.
”Ei ollutkaan enää koko ajan tapahtumia, normaali ei ollutkaan enää normaalia. Puristus suomalaiseen muottiin oli minulle hirveää.”
Vilkkaan pojan taistelu uutta normaalia vastaan jatkui koulussa. ”Arki oli yhdeksän vuoden ajan pahinta, mitä tiesin. Kontrasti oli liian voimakas.” Niilo pakeni arkea harrastuksiinsa musiikin ja teatterin pariin.
”Tein aluksi musiikkikeikkaa kerran viikossa. Sitten pääsin pariksi vuodeksi Turun kaupunginteatteriin sekä mm. Pienten historia -televisiosarjaan.” TV-keikkoja riitti jatkossakin. ”Olin onnellinen, että sain esiintyä kokeneitten ammattilaisten kanssa.”
Niilo aloitti myös klassisen pianonsoiton opiskelut. Käsittelyssä olivat ensiksi tietenkin Reino Helismaan, Juha Vainion ja Matti Jurvan teokset.
Puhdasta ilmaisua
Viidennellä luokalla ollessaan Niilo oli jo ensimmäisellä Suomen-kiertueellaan. Hän esitti iskelmiä mm. lauluyhtye Aikamiesten kanssa. ”Lastenlaulut eivät ole olleet minulle koskaan mikään juttu.”
”Iän karttuessa tajusin pian, etten enää ole se söpö laulava pikkupoika. Elämässäni korostuivat nyt kirjallisuus ja runous. Halusin päästä syvemmälle runojen maailmaan”, Niilo Rantala kertoo.
Niilo oli tehnyt melodioita ja instrumentaalimusiikkia jo jonkin aikaa, mutta runoja hän alkoi säveltää 11-vuotiaana. Ensimmäinen niistä on Uuno Kailaan runoon Tuhatmuotoisen elämän laulu tehty sävellys.
Tapahtui loikkaus iskelmämusiikista laulelmamusiikkiin.
”Laulut ja sävellykset vain tulivat ulos minusta, enkä tiennyt miten. Mielestäni tuon ajan teokseni ovat puhdasta ilmaisua ja kutsunkin ajanjaksoa valkoiseksi kaudeksi.”
Lataa tästä konsertin juliste.
Ote ammattimaistuu
Neljätoistavuotiaana Niilo Rantala kysyi vastikään 80 vuotta täyttäneeltä säveltäjälegenda Kaj Chydeniukselta, mitä hänen pitäisi lauluillaan tehdä. Chydenius tutustui teoksiin ja kehotti järjestämään konsertin. Ensiesityksen jälkeen Rantala ja Chydenius ovat aika ajoin pitäneet myös yhteiskonsertteja.
”Kaj nosti minun itsetuntoani. Aloin ajatella, että ehkä minä olenkin oikea säveltäjä”, Niilo antaa tunnustusta.
Rantala alkoi säveltää laulusarjoja muun muassa Saima Harmajan, Mihaly Vaqin, Arno Kotron ja Arto Mellerin runoihin. Yhä edelleen sävellyksiä valmistuu viikkotahdilla, yhteensä niitä on jo noin 400.
Kun Niilo lukioaikana lopullisesti ymmärsi, että hän oikeasti osaa säveltää, sävellyksiä tuli ”purppuraisella voimalla”. Tätä luomisvoimaista ”purppuraista kautta” seurasi kuitenkin ”harmaa kausi”, jolloin Niilo ei ollut varma, millaista musiikkia halusi tehdä.
”Esiinnyin sekä yksin että eri kokoonpanojen kanssa, olin mukana bänditouhuissa, ja musiikki vaihteli laidasta laitaan”, Niilo kertoo.
Laulujen lisäksi hän teki lukuisia musiikillisia performanssiteoksia.
Musiikillisesta epätietoisuudesta hän sanoo päässeensä eroon pari vuotta sitten. Meneillään on uusi kausi, mutta sen väri ei ole vielä selvinnyt.
Esikoisia
Säveltämisen lisäksi Rantala on toiminut vapaana kirjoittajana, jonka artikkeleita on julkaistu mm. Ars Magnassa ja Vartijassa. Tällä hetkellä hän on myös teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen julkaisun Kyyhkysen päätoimittaja.
Runoilijana Rantala on julkaissut Heidi Pyykkösen kanssa yhdessä kirjoitetun rakkausrunoelman Aina, joka on saanut hyviä arvosteluja ja sen ensipainos on myyty loppuun.
Lokakuun alussa ilmestyi niin ikään Rantalan kääntämä William Blaken runoteos Viattomuuden ja kokemuksen lauluja. Niilo muistaa, että sai 5-vuotiaana Lontoossa Pertti ”Veltto” Virtaselta Blaken julisteen, joka oli ”aika pelottava”. Pari vuotta sitten Lontoon merimieskirkolla käydessään Niilo sitten päätyi kääntämään teoksen.
”Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan teologiaa ja filosofiaa, mietin, jääkö musiikin tekeminen sivuun. Ymmärsin kuitenkin, ettei asioita tarvitse rajata ja lokeroida, vaan voin tehdä edelleen kaikkea, mitä rakastan.”
Teologian opinnot ovat niin Niilolla kuin Heidillä loppusuoralla, gradua vaille valmiit. Kaksi vuotta yhdessä ollut pari on saamassa marraskuun lopulla lapsen.
”Siihen minulla ei ole sutkautusta, eikä sanoja. Mikään ei riitä kertomaan tunnetta, joka vauvaan liittyy”, Niilo sanoo.
Merimieskirkko sydämessä
Merimieskirkko on pysynyt Niilo Rantalan sydämessä. ”Haluan tukea tätä yhteisöä, joka palvelee tavalla tai toisella tien päällä olevia.”
”Minä nukun paremmin, kun tiedän, että Lontoon merimieskirkko on olemassa”, Niilo tunnustaa. Lapsuutensa merimieskirkkoaikojen jälkeen hän on ollut myös työharjoittelussa niin Lontoon kuin Helsingin Vuosaaren merimieskirkolla. Lontoossa hän on käynyt niin ikään messujen kanttorina ja tapahtumien viihdyttäjänä.
Vuosaaren merimieskirkolla 30.10. järjestettävään konserttiinsa Rantala on valinnut omien sävellystensä lisäksi laulelmia mm. Dan Anderssonin, Vainion ja Helismaan tuotannosta. Konsertin keskiössä ovat merelliset ja syksyiset tarinat pienistä ihmisistä myrskyävällä merellä.
Konsertillaan Rantala haluaa antaa tunnustusta suomalaiselle vanhemman polven taiteilijoille. ”Meillä on upeita laulelmien tekijöitä, ja runot ovat todellinen loputon aarreaitta.”
”Mukana on minuun erityisesti vaikuttaneista lauluja ja samalla paluuta lapsuuteni merimieskirkkoajan lauluihin. Luvassa on dramaattinen ja laulelmallinen konsertti”, Niilo lupaa.
Vaikka mainingit lyövät ja mastot keinuvat, niin päällimmäiseksi teemaksi nousee silti toivo; kaipuu satamaan.
