Juurilleen Kajaaniin palannut Eeva Blumenthal ei jäänyt eläkeläisenäkään paikoilleen, vaan tekee monipuolista vapaaehtoistyötä.
Teksti ja kuvat: Marko Toljamo
Kajaanin keskusseurakuntakodilla kokoontuu parin viikon välein parinkymmenen rouvan joukko, jonka sydän sykkii paitsi lähetystyölle myös merimieskirkkotyölle. Miehiäkin on mukana ollut, ja leppoisa joukko toivottaa kaikki uudet tulijat mieluusti tervetulleeksi.
Uusin jäsen on muutama kuukausi sitten joukkoon liittynyt ”paluumuuttaja” Eeva Blumenthal. Sysäyksen piiriin menemiselle antoi lähestyvä Merimieskirkon kesäjuhla, joka järjestetään Kajaanissa elokuun toinen viikonvaihde.
– Halusin kesäjuhlien vapaaehtoiseksi ja olen valmis tekemään sitä, mitä käsketään, Eeva kertoo hymyillen.
Työ Merimieskirkon hyväksi on ollut Iisalmessa syntyneelle, mutta Kajaanissa ensimmäiset 20 vuotta asuneelle Eevalle rakas harrastus aiemminkin. Hän toimi vuodesta 2003 Merimieskirkon keskustoimistolla Helsingissä vapaaehtoisena kaikkiaan 13 vuotta.
– Vapaaehtoistyö siellä oli mukavaa ja stressitöntä, helppoa ja hauskaa, Eeva kehuu. – Vaikka vastuu oli henkilökunnalla, suhtauduin omaan työhöni silti asennoitua vakavasti, hän jatkaa.
Eevan tehtäviin kuuluivat mm. asiakirjojen arkistointi, puhelimeen vastaaminen ja kahvitarjoilu erilaisissa tapahtumissa.
Järjestelmällinen ja pikkutarkka työ sopi Eevalle, onhan hän tehnyt osan elämäntyöstänsä Saksassa ensin vanhainkodissa hoitajana ja sen jälkeen korkea-arvoisena virkanaisena lähinnä Kelaa vastaavassa virastossa. Tätä ennen Eeva ehti kuitenkin toimia au pairina Sveitsissä pari vuotta, jona aikana hän oppi saksan kielen perheen lapsilta.
Vauhtia ulkomailta
Oldenburg Pohjois-Saksassa sijaitsee reilun 150 kilometrin päässä Hampurista, mutta tuona aikana Eeva ei tullut koskaan menneeksi kotoaan Hampurin merimieskirkolle. Eeva kertoo, ettei ole koskaan ollut niitä kaikkein uskovaisimpia, joten liekö kirkko-sana ollut se kynnys, jonka hän sittemmin on todennut hyvinkin matalaksi.
Ulkomailla Merimieskirkko on paitsi kirkko myös eräänlainen Suomi-koti, jossa suomalaiset ja Suomen ystävät käyvät ikään, uskontoon, ihonväriin tms. piirteeseen katsomatta. Kirkoilla toimii erilaisia ryhmiä lastenkerhosta urheilupiiriin ja kuorosta askartelukerhoon. Kahvila, Suomi-kauppa ja sauna ovat myös kävijöiden käytettävissä.
Saksassa ollessaan Eeva oli naimisissa Saksan puolalaisen kanssa. Sopuisaan eroon päädyttiin samoihin aikoihin, kun Eeva palasi takaisin Suomeen ja muutti Helsingin kumpareiseen Kruununhakaan vuonna 1991. Lapsia pariskunnalle ei siunaantunut.
Merimieskirkko on helppo ja turvallinen paikka kokeilla siipiään ulkomailla.
Pääkaupungissa Eeva työskenteli 15 vuoden aikana monikulttuurisuusyhdistys Familiassa, Taideteollisessa korkeakoulussa, kansainvälisessä muuttoliikejärjestössä IOM:ssä sekä ennen eläköitymistään kaupungin talous- ja velkaneuvonnassa.
Oltuaan vapaaehtoisena Merimieskirkon keskustoimistolla, Eeva päätti vuonna 2013 tutustua vielä Hampurin merimieskirkkoon ja lähti sinne vapaaehtoiseksi neljäksi kuukaudeksi. Vuoden loppupuoli oli joulumyyjäisten valmistelua.
– En halua antaa vapaaehtoistyöstä liian ruusuista kuvaa, sillä työ on sisältänyt paljon kantamista ja siivoamista, eivätkä kaikki tehtävät eivät aina ole olleet miellyttäviä. Mutta oikealla asenteella nekin kestää, kun vapaaehtoisesti on mukaan mennyt, Eeva puntaroi.
– Merimieskirkko on helppo ja turvallinen paikka kokeilla siipiään ulkomailla. Lähtijän on kuitenkin ymmärrettävä, että se ei ole mikään bailauspaikka eikä uuden kielen tai kulttuurin oppimiskeskus. Merimieskirkko ulkomailla on hyvin suomalainen paikka, jossa työskennellään pitkiäkin päiviä. Vapaa-ajallaan kukin tekee mitä haluaa, jos energiaa riittää.
Suomen Merimieskirkon toimipaikoissa niin kotimaassa kuin muualla Euroopassa toimii vuosittain noin tuhat ihmistä erilaisissa vapaaehtoistehtävissä.
Kajaanissa asiat hoituvat
Eeva pohtii, että kiinnostuksensa ulkomaille lähdöstä lienee isänsä ja isoisänsä perua. Eevan isoisä oli saksankielinen, mutta Kajaanissa metsänhoitajana toiminut isä ruotsinkielinen. Kotona puhuttiin kuitenkin suomea, sillä ruotsinkielisiä ei tuolloin Kajaanissa ollut kuin muutama, ja isä oli saanut osansa hurrittelusta opiskeluaikanaan Kotkassa.
– Isän ulkomaille lähtö oli aikoinaan isokin tapahtuma Kajaanissa, Eeva nauraa. – Ehkä sen takia muutto ulkomaille oli minulle itsestäänselvyys, eikä paluumuuttokaan ollut iso päätös.
Eevan vanhemmat olivat tavanneet suojeluskunnan tanssiaisissa. Perheeseen syntyi Eevan lisäksi kolme lasta. Heistä nuorimmainen on aina asunut Kajaanissa, mikä helpotti myös Eevan paluuta Kajaaniin. Suurempana syynä muuttoon Eeva mainitsee kuitenkin Kruununhaan jyrkät kadut ja ajatuksen joutumisesta helsinkiläiseen jättikokoiseen vanhainkotiin.
Vanhetessa on mukavampi asua pienemmässä kaupungissa.
– Tässä kun vanhenen, on helpompi ja mukavampi asua pienemmässä kaupungissa. Täällä kaikki asiat hoituvat mutkattomasti ja kaikki palvelut kaupasta kampaajaan ovat lähellä.
Toimettomana ei virkeä eläkeläinen osaa olla. Eeva liittyikin heti paluunsa jälkeen sotilaskotisisariin ja kertoo olevansa mahdollisuuksiensa mukaan sotilaskodissa kassalla ja astioita pesemässä. Juurilleen paluuta sekin: olihan Eeva nuorena naisena kesätöissä sotilaskodissa sekä prikaatin sairaalan kirjastossa.
Blumenthalin perhe asui Eevan ollessa lapsi ns. Karvosen puutalossa keskustassa. Asunnon ikkunasta näki suoraan alttarille, kun kirkon ovet olivat auki. Juurilleen palanneena Eeva kävi myös koputtamassa talon oveen.
– Minut otettiin siellä kajaanilaisittain ystävällisesti vastaan, Eeva hymyilee.
Saattaa olla, että pian Eeva koputtaa vielä kahteen oveen, joiden takana on nuoruusvuosinaan asunut.
Eevan nykyisestä kodista avautuu hieno näkymä kaupungin läpi virtaavalle joelle ja voimalalle. – Tämä tuntui heti kodilta, Eeva huokaa.
Piirit Merimieskirkon tukena
Lyhyen kävelymatkan päässä on myös keskusseurakuntakoti, jossa merimieskirkkopiirikin kokoontuu. Vielä alkuvuonna piirissä mietittiin, onko Merimieskirkon kesäjuhla sille liian iso pala purtavaksi, mutta useiden vapaaehtoisiksi auttajiksi ilmoittautuneiden myötä epäilys on muuttunut innostukseksi. Juhlaa isännöi varsinaisesti Kajaanin seurakunta.
Kajaanin merimieskirkkopiiri saa juhlassa ansaitsemaansa huomiota, sillä se on harvoja piiriä, joiden jäsenmäärä on viime vuosina kasvanut ja tuleehan piirin perustamisesta vuonna 2020 kuluneeksi 90 vuotta.
Aikoinaan ompeluseuroina ja merimieslähetyspiireinä tunnetuissa kokoontumisissa pääpaino oli kutomisessa ja Sanan kuulemisessa. Nykyisin merimieskirkkopiirin tapaamisissa käydään läpi niin seurakunnan kuin Merimieskirkon kuulumisia sekä keskustellaan ajankohtaisista aiheista alku- ja loppuhartautta unohtamatta.
Turvallinen ja leppoisa yhteisöllisyys näkyy kajaanilaisten kokoontumisissa. Pitkälle pöydälle on katettu paitsi kahvit myös jonkun piiriläisen leipomia tai hankkimia piiraita ja pullia. Pöydällä risteilee lisäksi kupponen, johon kunkin osallistujan kohdalla kilahtaa vapaaehtoinen kahvimaksu. Tämä kahvikolehti kerätään Merimieskirkon toiminnan hyväksi.
Seurakunnassa ja kaupungilla merimieskirkkopiiri on näkynyt eri tapahtumissa arpa- ja myyntipöytineen. Ompeluseurataustaiset merimieskirkkopiirit kautta maan tunnetaan yhä myös Merimieskirkon ristiankkurilogolla varustettujen villasukkien tekemisestä, niistä suurin osa kudotaan tosin nykyisin kotona eikä piirissä. Sukkia tehdään niin myyjäisiin kuin merenkulkijoiden joululahjoiksi.
Mikä merimieskirkkopiiri?
Monessa Suomen seurakunnassa toimii lähetyspiirin tapaan merimieskirkkopiiri. Vuonna 2018 luettelossa oli 25 suomenkielistä ja 17 ruotsinkielistä merimieskirkkopiiriä tai muuta vastaavaa tukea antavaa tahoa.
Merimieskirkkopiirit osallistuvat merimieskirkkotyön tunnetuksi tekemiseen niin seurakunnissaan kuin paikkakuntiensa tapahtumissa. Toiminta on seurakunnan omaa toimintaa, jonka avulla tuetaan Merimieskirkon tekemää työtä.
Perinteisesti merimieskirkkopiirit tunnetaan ennen kaikkea satojen villasukkaparien neulomisesta merenkulkijoiden joululahjoiksi. Merimieskirkkopiiri voi kuitenkin olla luonteeltaan yhtä hyvin nuorisopiiri, retkipiiri tai puutyöpiiri taikka vain yhteen kokoava paikka, jossa nautitaan hengellisestä annista, keskusteluista, esitelmistä jne.
Merimieskirkkopiirien tavoin maassamme toimii myös muutamia muita kerhoja ja ryhmiä, jotka tekevät Merimieskirkon hyväksi arvokasta ja pyyteetöntä työtä.
