Suomalainen merimieskirkkotyö aloitettiin 1875, jolloin perustettiin yhdistys ”Suomalaisten merimiesten ulkomaan satamissa sielunhoitoyhtiö”. Se toimi 1900-luvun alkuun saakka vain ulkomailla suomalaisten merimiesten parissa.
Työ laajeni kotimaahan ensiksi matkasaarnaaja- ja asiamiestoimintana. Vuonna 1908 yhdistyksen sääntöihin lisättiin kohta, joka mahdollisti työntekijän palkkaamisen Suomen satamissa tehtävään työhön. Toiminta kotimaan satamissa alkoi Turussa.
Toiminta Turussa ennen Merimieskirkkoa
Mutta jo ennen tätä teki erillinen merimieslähetysyhdistys sisälähetystyötä Turun satamassa, merimiesten kodeissa ja paikkakunnan vähävaraisten keskuudessa. Se oli muodostunut 1870-luvun lopulla. Virallisesti tämä yhdistys perustettiin vuonna 1880, jolloin hankittiin myös oma rakennus, rukous- tai lähetyshuone, joka sijaitsi lähellä Turun linnaa. Turkulaisen yhdistyksen menestymisestä seurasi se, että ns. yleinen merimieslähetys jäi siellä syrjään osittain myös molemminpuolisen ”tarpeellisen ymmärtämyksen” puutteesta. Sittemmin (vuonna 1892) merimieslähetysyhdistys muuttui Turun kaupunkilähetykseksi (siirryt Turun Kaupunkilähetys-yhdistyksen sivustolle).
Vuodesta 1900 alkaen toimi Turun Puistokadulla myös konsuli Carl Julius Paneliuksen ja hänen rouvansa Aina Paneliuksen omistama merimieskoti, jossa oli majoitus- ja lukusalitoimintaa. Merimiesten hyvinvointiin tähtäävästä kodista kehittyi nopeasti merimiehiä ammattikokeiksi kouluttava laivakokkien oppilaitos – ensimmäinen laatuaan Suomessa. Tämän merimieskodin hyväksi toimineesta ompeluseurasta tuli vuonna 1909 Turun Satamalähetysyhdistys.
Turun merimieskirkon alku Satamalähetyksessä
Turun Satamalähetysyhdistys liittyi Suomen Merimieslähetysseuran haaraosastoksi 1910, mitä pidetään nykyisen, nyt siis noin 110-vuotisen, Turun merimieskirkon alkuna.
Yhdistys aloitti toimintansa Turun linnan ja sataman lähellä sijainneessa huoneistossa Linnakatu 75:ssä. Lukusali vihittiin toimeensa kesäkuussa 1910.
Toimintaa tukivat sekä seurakunnat että kaupunki, joka antoi satamassa olevan huvilarakennuksen (Linnankatu 87) tähän käyttöön. Tiloihin mahtui myös pieni merimieskoti. Rakennus vihittiin tarkoitukseensa 1922. Satamalähetyksen toimintaa johtivat mm. Yrjö Sundholm, Daniel Orädd, Hugo Rosenlen. Merimieskodin ja lukusalin johtajana tuli kuitenkin tutuksi ”lukusalin täti” Amanda Samulin ja sittemmin Ingeborg Friman. Kauniista puurakennuksesta tuli toistaiseksi pitkäaikaisin toimipaikka Turussa.
Toiminta keskittyi pitkälti lukusalitoimintaan ja laivakäynteihin. Vuosien 1959–88 asemanhoitaja Erik Henrikssonin aikana toiminta monipuolistui, ja samalla Satamalähetys sai kaksi lisähuonetta sekä käyttöönsä Sataman huoltorakennuksen juhlasalin illanviettoja ja juhlia varten.
Vuonna 1968 asema sai lisäksi käyttöönsä toimisto- ja kerhohuoneen Kristiinankatu 6:sta.
Satamalähetyksestä Merimieslähetykseksi ja -kirkoksi
Kun Turun Satamalähetys lopetti toimintansa vuonna 1989, siirtyi sen omaisuus Merimieslähetysseuralle (nyk. Merimieskirkolle). Vuonna 1988 aloitettiin kolmiosainen kokeiluprojekti, johon sisältyi laivapappitoiminta Turusta lähtevillä matkustaja-aluksilla, kahvilatoiminta ja työ merimiesten perheiden parissa. Kahvila oli käytännössä hyvin toimiva merimieskirkko, mutta kotikäyntityö jäi vähäiseksi. Projekti osoitti, että merimieskirkkotyölle oli selkeä tarve Turussa.
Vuonna 1995 kaupunki nosti toimitilojen vuokraa sen verran ronskisti, että toiminta siirtyi kymmeneksi vuodeksi Huolintakatu 3:een. Syksystä 2005 Turun merimieskirkko on toiminut Rahtarikuja 2:ssa (aiemmin nimeltään Suikkilantie 2) Sataman vuokralaisena. Hulppeisiin tiloihin kuuluu kolme kerrosta ja muun muassa kaksi saunaa.
Vuosikymmenien 1980–90 aikana merimieskirkkotyö Turussa kansainvälistyi. Merimieskirkko-nimi otettiin muiden kotimaan asemien tavoin käyttöön vuonna 1994. Toiminnan ydintä on merenkulkijatyö ja vuodesta 2005 lähtien myös yhä lisääntynyt raskaan pyöräliikenteen kuljettajien kanssa toimiminen.
Turrun merimieksirkon työntekijöitä
Turun merimieskirkkoa on luotsannut satamakuraattori Arja Suvanto vuoden 2011 loppupuolelta lähten. Hän oli toiminut talossa emäntä-satamakuraattorina vuoden 2005 joulukuusta lähtien. Toisena palkattuna työntekijänä työskenteli satamakuraattori Tuure Oldendoff vuodesta 2011 alkuvuoteen 2016.
Vapaaehtoiset auttajat ja tukijat ovat Turussakin voimavara, jota ilman merimieskirkko ei selviytyisi. Turun merimieskirkon vahvuudessa on aika ajoin ollut myös siviilipalvelusvelvollinen. Vuoden 2010 alusta lähtien vapaaehtoisen merimiespastorin tehtävää Turun merimieskirkolla on hoitanut Mikko Laurén, joka on myös merikapteeni.
Aikaisemmat Turun merimieskirkon vetäjät ovat: asemanhoitajat Pekka Larkela (1988–90) ja Matti Pennanen (1991–93) sekä merimiespastorit Eija Kalliala (1993–2005) ja Saša Lehtinen (2006–09) ja johtaja Satu Oldendorff (2010). Vuosina 1990–91 väliaikaisena asemanhoitajana toimi useita eri henkilöitä. Vuosina 1995–2009 käytännön toiminta oli paljolti myös assistentin ja sittemmin satamakuraattori Rauni Šuopyksen hoidossa, ja vuoden 2011 alkupuoliskon ajan toimintaa pyöritti satamakuraattori Rea Skog.
Seuraavasta linkistä pääset Turun merimieskirkon sivulle.