Berliinillä on ollut inspiroiva vaikutus Eppu Nuotion kirjalliseen työhön. Tänä syksynä ilmestyy hänen 70. teoksensa.
Berliinissä asuva Eppu Nuotio on monipuolinen ja tuottelias kirjailija. Hän painottaa, että etenkin ulkomailla ollessa omaa äidinkieltä täytyy ylläpitää ja ruokkia.
Teksti ja kuvat: Maarit Lukkarinen
Kirjailija Eppu Nuotio ja hänen miehensä teatteriohjaaja Kurt Nuotio asettuivat Berliiniin viitisen vuotta sitten. He myivät Hiittisten merenrantatalonsa ja ostivat kaupunkiasunnon Saksan pääkaupungista. Suurkaupunkiin muuttamistaan Eppu Nuotio ei ole katunut kertaakaan.
Nykyään Nuotiot asuvat Friedenaun kaupunginosassa, joka on perinteisesti kirjailijoiden suosima kaupunginosa. Günter Grass asui pitkään lähikorttelissa ja myös toinen Nobel-palkittu kirjailija, Herta Müller, on friedenaulainen.
Eppu Nuotio istuu yhdessä kotinsa lähellä sijaitsevista lempikahviloistaan ja pohtii suhdettaan uuteen kotikaupunkiinsa.
‒ Berliini on minulle juuri nyt täydellisen hyvä paikka asua. Herään usein aamulla ja tunnen iloa siitä, että olen täällä. Alkuaikoina saksan kielen taitoni oli melko kehno. Kielitaidon puute rajoitti keskustelua, mutta nykyään puhun, enkä välitä kielioppivirheistä. Kielitaidon kehittymisellä on ollut myös kotouttava vaikutus, kuvaa Nuotio.
Juuret äidinkielessä
Eppu Nuotio on kotoisin Iisalmesta, mutta syvää juuristoa hän ei omasta mielestään saanut sinne kasvatettua. Iisalmea ajatellessaan hänen mieleensä tulevat yksittäiset kadunpätkät tai uimarannat, mutta syvät juuret, ne ovat omassa äidinkielessä, kirjailija toteaa.
Nuotio tunnustaa, että suhde omaan kieleen on muuttunut ulkomailla elämisen myötä. ”Huomaan hinkkaavani lauseita hitaasti, melkein kuin silittäisin hienoa vaatetta”, hän kuvaa. Oman äidinkielen tietoinen vaaliminen korostuu vieraassa kieliympäristössä.
‒ Olisi kauheaa, jos oma äidinkieli alkaisi kuihtua. On tärkeää, että tapaa suomalaisia, puhuu suomea, lukee suomalaista kirjallisuutta ja kuuntelee suomenkielistä radiota. Kieltä pitää ruokkia, hän painottaa.
Merimieskirkko on Eppu Nuotion mielestä tärkeä silta kotimaahan ja omaan äidinkieleen. Nuotio oli vastikään Hampurin merimieskirkon kirjailijavieraana ja hehkuttaa edelleen siellä vallinnutta avointa ilmapiiriä sanoin ”mahtava paikka”.
‒ Matkalainen voi mennä paikkaan, jossa varmasti kuulee suomea. Sieltä saa tarvittaessa apua ja siellä voi myös yöpyä. Merimieskirkossa on avoimet ovet, ei pelkästään merimiehille, vaan kaikille. Ei tarvitse miettiä, että voiko tänne mennä, kun ei ole käynyt pitkään aikaan kirkossa. Minulla oli heti se tunne, että riittää, kun on oma itsensä. Hampurin merimieskirkko sijaitsee keskellä kaupunkia. Sinne voi mennä vaikka vain juomaan kahvin ja syömään korvapuustin. Se on kuin suomalainen olohuone, Nuotio kuvaa kokemuksiaan.
Ideoita salakuuntelemalla
Eppu Nuotio on monipuolinen ja tuottelias kirjailija. Hän on kirjoittanut niin dekkareita ja lastenkirjoja kuin myös romaaneja ja runoja. Kirjojen lisäksi hän on tehnyt myös käsikirjoituksia näytelmiin ja musikaaleihin. Tänä syksynä ilmestyy hänen 70. teos.
Nuotiolla on aina useita kirjoitushankkeita työn alla ja uusia ideoita syntyy kaiken aikaa. Usein ihan vain pitämällä silmät ja korvat auki kahviloissa ja julkisissa kulkuvälineissä. Nuotio tunnustaa olevansa kova salakuuntelija. Keskustelunpätkä tai yksittäinen lause saavat mielikuvituksen usein liikkeelle.
‒ Kerran matkustin kaupunkijunassa. Takanani istui kaksi naista. Toinen heistä sanoi junasta pois jäädessään: ”Mä olisin voinut kuristaa sen.” Katsoin, kun nainen käveli ohitseni ja ajattelin, että entä jos hän olisi kuristanut? Nainen oli täydellinen dekkarihenkilö. Arviolta viisikymppinen, tyylikäs ja huoliteltu. Hän edusti ihmistyyppiä, jonka en olisi ikinä arvannut olevan murhaaja, Nuotio naurahtaa.
Järjestelmällinen maahanmuuttaja
Eppu Nuotio pitää Berliinin suvaitsevaisesta ja rennosta ilmapiiristä. Siitä, että kaupungissa on paljon muualta tulleita, vieraalla korostuksella saksaa puhuvia ihmisiä. Aivan kuten hän itse.
‒ Olen tyypillinen maahanmuuttaja. En ole ehkä tullut leveämmän leivän perässä tänne, mutta myös sellaisista syistä suomalaisia lähtee ulkomaille. Toki on niin, että epäsäännöllisillä tuloilla elävänä taiteilijana minun on edullisempaa asua täällä. Me suomalaiset olemme niin hanakoita arvostelemaan sitä, jos joku muuttaa Suomeen leveämmän leivän toivossa, mutta unohdamme helposti, että samasta syystä me suomalaisetkin olemme lähteneet muualle”, Eppu Nuotio muistuttaa.
Uudella elinympäristöllä on ollut inspiroiva vaikutus Nuotion kirjalliseen työhön. Tai kuten kirjailija itse asian ilmaisee, ”Berliini on alkanut uida tarinoihini”. Nuotion ja Pirkko Soinisen viime vuonna ilmestyneessä Nainen parvekkeella -yhteisromaanissa päähenkilö Salome Virta asuu Prenzlauer Bergissä. Myös Nuotion uuden Myrkkykeiso-rikosromaanisarjan protagonistin Ellen Lähteen perhesuhteet ulottuvat Berliiniin.
Eppu Nuotio on ahkera ja hyvin organisoitunut kirjailija. Ja niin täytyy ollakin, jos kirjoittaa reilussa kahdessa vuosikymmenessä 70 kirjaa.
‒ Kirjoitan usein pari tuntia heti herättyäni. En edes nouse sängystä. Naputtelen vain pääni tyhjäksi. Teen merkittävän osan päivän töistä heti aamulla ennen kuin mies on edes herännyt, Nuotio kuvaa työtapaansa.
Järjestelmällisen työtapansa Eppu Nuotio omaksui uransa alkuaikoina. Tuolloin hän tarjosi ensimmäistä kirjaansa useille kustantamoille ja sai vain kielteisiä vastauksia. ”Ajattelin, että jos yksi ei mene, täytyy pystyä tarjoamaan tilalle toista”, kirjailija muistelee ja suuntaa Isla-koiransa kanssa suurkaupungin kaduille.
