Kun rajoja vaaditaan kiinni, kirkossa halutaan aidosti kuunnella ja kuulla ihmistä. Näin uskoo europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari.
Alakko nää mua, kysytään Merimieskirkon kesäjuhlilla Oulussa 12.-13.8. Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari pitää juhlapuheen kotikaupunkinsa Tuiran kirkossa lauantaina 12. elokuuta.
– Jotakin reformaatioon liittyvää on tarkoitus käsitellä, hän lupailee reilu kuukausi ennen h-hetkeä. Haastattelupäivän jälkeen tie vie Poriin SuomiAreenaan ja sieltä Ouluun ja Taivalkoskelle, vapaa-ajan kotiin.
Euroopassa eletään murrosten ja valtataistelujen keskellä kuten reformaation aikaan 500 vuotta sitten.
-Toivon, että kirkot voisivat islamofobian keskellä tähdentää, että kaikki muslimit eivät ole terroristeja. Olemme lopulta saman Aabrahamin lapsia.
– Suomen ja reformaation juhlavuonna on syytä pohtia myös sitä, mitä merkitsee, että Suomi on maailman luterilaisin maa.
Kirkko on tärkeä yhteisö
Jaakonsaari on työskennellyt Euroopan parlamentissa vuodessa 2009 lähtien. Maanmiehiä on Brysselissä tuhansia.
-Sen näkee esimerkiksi kaupungin kaduilla kulkevien marimekkokasseista.
Hän kiittää Merimieskirkkoa satsauksesta ulkosuomalaistyöhön. Monet ovat ottaneet suomalaisen kirkon omakseen Brysselissäkin.
-Joulu- ja juhannusjuhlat ovat vakituisille asukkaille tärkeä kohtaamispaikka, jossa on mahdollisuus vaihtaa muutama sana suomalaisen kanssa. Uraohjus voi poiketa kirkolle, osallistua talkoisiin ja huoahtaa: on muutakin kuin antoisa ura.
Merimieskirkolle hän toivoo paljon nykyistä isompaa roolia eurooppalaisuuden ja kansainvälisyyden avaajana.
-Jo olemamassaolollaan kirkko tekee kansainvälisyystyötä. Odotan sille renesanssia ja uusia tehtäviä.
Samalla kun Jaakonsaarta harmittaa samanmielisyyden vahvistuminen sosiaalisen median ja kuplaantumisten myötä, hänellä on kysymys: miten kirkko voisi toimia erimielisten yhdistäjänä.
-Jos eri tavalla ajattelevat edes joskus tapaisivat kasvokkain, someraivokin saattaisi vähentyä.
Kirkko kutsuu epäilijät
Eurooppaa Liisa Jaakonsaari kiersi jo teininä. Matkoilta mukaan tarttui nuoren seurakunnan hitiksi noussut Danke für diesen guten Morgen. Kirkkomusiikkia hän pitää edelleen mieltä nostattavana.
-Haen kirkosta syvyyden kokemusta , touhuamisen vastapainoa, hän sanoo.
Tämän ajan reformaatio näkyy kirkon muuttumisessa entistä avoimemmaksi.
-Kuka tahansa voi mennä mukaan, eikä tarvitse olla erityistä synnintuntoa. Tässä kohdin vallankumouksen aloitti Tuomasmessu ja taizélaisyys, jotka toivottavat epäilivätkin tervetulleiksi. Yhdessä voidaan elää kiistoista huolimatta.
Hän kehuu myös kotikaupunkinsa seurakuntien työntekijävalintoja.
-Tuomiorovastiksi valittiin moderni Satu Saarinen, mikä on mahtava juttu.
Köyhyys on suuri riski
Miltä koti-Suomi näyttää matkatyöläisen ja Keski-Euroopan horisontista?
-Turhasta valittamisesta olisi päästävä, Jaakonsaari sanoo.
Monet asiat ovat meillä Pohjolassa hyvin ja sen näkee matkan päästä.
-Byrokratiaa on vähän, vaikka sitä moititaan. Vammaisten liikkumismahdollisuudet ovat hyvällä tolalla. Huonot koulut saavat lisäresursseja etteivät ne romahda.
Hän aistii, ettei ilmapiiri ole niin lohduton, kuin monessa nuorisotyöttömyyden piinaamassa Euroopan maassa.
-Esimerkiksi Pariisissa on niin kurjia lähiöitä, ettei taksikaan enää sinne aja. Joidenkin maiden vankiloista on tullut terroristihautomoita.
-Turvattomuus tuntuu Brysselissä vuosi sitten sattuneiden terrori-iskujen jälkeen.
EU:n ydinkysymyksenä hän pitää köyhyyden vähentämistä, mikä edellyttää talouskasvua, investointeja, tutkimusta ja osaamisen nostamista kaikilla tasoilla.
-Köyhyyden vähentäminenkään ei yksin riitä vaan tavoitteena pitää olla oikeudenmukaisempi tulonjako.
Virheet tunnustettava
Missä Suomen pitää petrata?
Kotimaa vaikuttaa kauempaa katsoen vähän jämähtäneeltä, yhden totuuden maalta. Suomi on entinen edelläkävijä, Jaakonsaari kirjoitti blogissaan. Ja kysyi, riittääkö meille EU-junan makuuvaunuosasto, kun voisi tavoitella paikkaa veturissa.
-Olemme jääneet jälkeen esimerkiksi Virosta, joka on brändännyt itsensä digitaalisuuden edelläkävijäksi.
Suomi on pieni, syrjäinen tekijä EU:n pöydissä, saatetaan vähätellä.
Jaakonsaari huomauttaa, ettei maan koon tarvitse olla este, kun halutaan vaikuttaa, jakaa yhteistä kuormaa.
-EU:ssa on 28 maata, joilla oma historiansa. Jos me ymmärrämme muita, he ymmärtävät meitä. Useat asiat koskettavat meitä kaikkia, kuten pakolaiskysymys, jossa Italia kantaa tällä hetkellä suurta taakkaa.
-Sitä saa, mitä tilaa. On tärkeää, mitä viemme EU-pöytään: innostusta, aloitteita, toisten arvostusta.
Britannian brexit, presidentti Trumpin valinta ja populismin nousu Euroopassa kertovat kokeneen mepin mielestä siitä, että perinteinen politiikka, poliitikot ja työväenliike ovat epäonnistuneet.
-Kehitys ei aina ole mennyt hyvään suuntaan. Virheitä on tehty ja globalisaation hyötyjä liioiteltu. Kun säästöpolitiikka laskee kansalaisten elintasoa, he ovat pettyneitä ja alkavat hakea syyllisiä.
Rauhaa pidetään laajalti EU:n suurimpana saavutuksena. Nyt maanosan turvallisuus on haastettu monin tavoin.
-Diplomatialle on suuri tilaus. Toinen vaihtoehto, militarisointi olisi raskasta hyväksyä, Jaakonsaari sanoo.
Teksti: Lea Taivalsaari
Kuvat: liisajaakonsaari.fi
