Teksti ja kuvat: Jaakko Hernesniemi
Rotterdamin merimieskirkko lievitti joulun 1995 alla Hollannissa viipyneen laivan henkilöstön koti-ikävää. Aluksen sittemmin eläköitynyt merikapteeni Jaakko Hernesniemi palasi kirkolle keväällä 2019, nyt kuoron jäsenenä.
Oli vuosi 1995. Toimin silloin ensimmäisenä perämiehenä Gustaf Erikson -yhtiön omistamalla kylmäkuljetuslaivalla. Toimme hedelmälastin Rotterdamiin. Laiva oli ulosliputettu, ja toimimme Bahaman lipulla. Pätevyyskirjakin oli anottu erikseen Bahaman viranomaisilta. Päällystössä meitä suomalaisia oli muutama, miehistö koostui filippiinniläisistä. Tästä huolimatta me halukkaat saimme Merimieskirkon palveluna kuljetuksen kirkolle – ja pian taas takaisin laivallemme, joka oli jossain suursataman sokkeloisssa.
Hollannissa oli kylmää. Muistan tämän siitä, kun siirryimme Rotterdamista läheiseen Bewervijkiin lastaamaan siemenperunaa Egyptiin, mutta pakkasista johtuen perunaa ei voitukaan lastata. Kanavatkin jäätyivät – ja hollantilaiset alkoivat luistella kilpaa niillä. Televisio lähetti kisoista runsaasti ohjelmaa monella kanavalla.
Tässä välissä merimieskirkko oli kouriintuntuvasti apuna koti-ikävän poistamisessa. Joulu oli tulossa ja törniä eli kuuden kuukauden työvuoroa oli vielä paljon jäljellä. Suomen sanoma- ja aikakauslehdet – muutaman päivän, ehkä viikonkin vanhat – ja tietenkin paketti HK-bleuta ja useampikin Fazerin sininen lähtivät mukaan laivalle. Joulu sujuikin näillä eväillä muuten melko tapahtumaköyhässä Bewervijkissä ihan mukavasti… Mitä nyt konepäällikön, siiffin, keittämän joulupuuron maistelu toi matkaan oman soppansa. Siitä kirjoitin Mepan Vapaavahti-lehdessä v. 1996.
Harrastuksena kuorot
Jäin meriltä eläkkeelle 1.2.2013. Vaikka olenkin aktiivisesti seurannut alan tapahtumia, en olisi uskonut vielä pääseväni vierailulle Rotterdamin merimieskirkolle, etenkään näin upeissa puitteissa.
Olen lapsesta asti harrastanut laulua. Kahdeksanvuotiaana liityin poikakuoroon. Tavatessani sattumalta muutama vuosi sitten poikakuoron aikaisen kuorokaverini Juha-Matin hän kutsui minut mukaan Helsingin Laajasalossa toimivaan kirkkokuoro Chorus Marinukseen ja sen miesyhtyeeseen. Näiden aktiivisten kuorojen toiminta onkin ollut mieluisena harrastuksenani jo muutaman vuoden ajan.
Viime syksynä miesyhtyeen johtajana toimiva dir.mus. Heikki Varis kertoi meille neuvottelevansa vierailusta Hollantiin. Hänen entinen oppilaansa Karla-Maria Toiviainen on Haagissa toimivan Taika-kuoron johtaja ja oli kutsunut meidät vierailulle Hollantiin Haagiin. Taika-kuoro koostuu suomalaisista Hollannissa asuvista naisista, jotka ovat löytäneet kuoronsa kautta heitä yhdistävän harrastuksen. Heikki Varis kysyi minulta, olinko ex- merenkulkijana tietoinen Rotterdamin merimieskirkosta ja voisinko tiedustella esiintymismahdollisuutta myös siellä osana matkaamme.
Sanoista tekoihin. Merimiespappi Tapio Leinonen tarttui mielihyvin ehdotukseemme. Hän pyysi lisäksi meitä avustamaan messussa, mikä sopi meille hyvin. Olemmehan osa kirkkokuoroa.
Valoisaksi remontoitu merimieskirkko
Saavuimme perjantain iltakoneella Amsterdamiin ja lauantaina 16.3. esiinnyimme Haagissa Hourutskerk-kirkossa yhdessä Taika-yhtyeen kanssa. Teemaksi oli valittu Together, yhdessä. Esitys sujui teeman mukaan. Paitsi kuorojen erillisiä ja yhteisesityksiä oli ohjelmassa myös johtajien duettona esittämä Oskar Merikannon Aleksis Kiven sanoihin säveltämän laulu Onnelliset.
Sunnuntai-aamuna kello 9 olimme valmiita jatkamaan matkaamme kohti Rotterdamia, kun merimieskirkko oli lähettänyt ”merimiestaksinsa” hakemaan matkalaukkumme hotellilta. Laukkujen kanssa matkasi kaksi vapaaehtoista ”laukunvartijaa”. Me muut suuntasimme junalla kohti Rotterdamia.
Rotterdamin keskusrautatieasemalta on parin kilometrin kävely merimieskirkolle. Sen saimme tehdä kauniissa keväisessä säässä. Kun pakolliset ryhmäkuvat oli kirkon edessä otettu, siirryimme kirkon uudistettuihin sisätiloihin. Täytyy sanoa, että merimiesaikojeni muistikuvat tiloista toivat mieleen paljon tummemmat ja kuluneemmat tilat kuin mitä todellisuus tänään on. Varsinkin itse kirkkosali on nyt avara ja suurten ikkunapintojensa johdosta erittäin valoisa.
Kiitoslaulut lämmittivät
Messun alkamisaika oli kello yksitoista, ja jo hyvissä ajoin paikalle alkoi saapua paikallisista suomalaisista koostuva kirkkokansaa. Kirkko täyttyi pian viimeistä sijaa myöten. Yllätyin siitä, että kirkkokansan joukossa oli useita kokonaisia perheitä kouluikäisine lapsineen.
Avustus messussa sujui osaltamme hyvin. Vastausmusiikkina lauloimme Petri Laaksosen säveltämän Silloin kun en itse jaksa, Anna-Mari Kaskisen sanoin.
Puolilta päivin oli vuorossa tarkempi tutustuminen kirkon tiloihin. Kirkolla oli havaintojeni mukaan tarjolla kävijöille edullinen sunnuntailounas ja myös kahvia ja leivonnaisia oli saatavana valinnan mukaan. Upeassa tammipaneelein paneloidussa salissa saimme mekin nauttia merimieskirkon vieraanvaraisuudesta erinomaisen lounaan muodossa.
Lounaan meille tarjoilivat monet asiakaspalvelutehtävissä hääräävät merimieskirkon vapaaehtoiset. Näille vapaaehtoistyöntekijöille, joiden palvelua ilman kirkon toiminta ei tältä osin olisi mahdollinen, lauloimme myöhemmin kiitoslauluna Taneli Kuusiston säveltämän kappaleen Suomalainen rukous Uuno Kailaan tekstiin.
Esiintyminen myös Siirtokuntapäivillä
Kello 13.00 oli yläkerran kirkkosali taas täyttynyt yleisöstä. Alkamassa oli merimieskirkolla järjestettävä Siirtokuntapäivä. Saimme esiintyä heti tilaisuuden aluksi. Jälleen täydelle salille. Esitimme suomalaista musiikkia ja tunnettuja negro spiritualeja. Päätimme esityksemme Jean Sibeliuksen Finlandia-hymniin.
Esityksemme jälkeen Suomen Hollannin suurlähettiläs Päivi Kaukoranta käytti puheenvuoron, jossa hän esitteli Suomen suurlähetystö toimintaa paikalle saapuneille ”siirtokuntalaisille”. Hän totesi puheenvuorossaan, että Alankomaissa asuu noin 5 000 suomalaista ja esimerkiksi opiskelijoiden määrä on lähetystön arvion mukaan kasvamassa.
”Siirtokuntapäivä tarjoaa tilaisuuden tavata vanhoja ystäviä ja tutustua uusiin suomalaisiin.”
Suomi toimii Euroopan neuvoston puheenjohtajana kuluvan vuoden toisen vuosipuoliskon. suurlähettiläs Kaukoranta arvioi, että ”Suomen kolmas EU-puheenjohtajuus ei ehkä näy merkittävästi katukuvassa Alankomaissa, mutta uskon sen lisäävän Suomen tunnettuutta jossain määrin myös täällä Alankomaissa”.
Haastatellessani suurlähettilästä hän kiitti Chorus Marinus -miesyhtyettä vierailusta ja korosti kulttuurivaihdon merkitystä kansojen välisessä yhteistyössä. Hän kertoi myös, kuinka Rotterdamin merimieskirkon tiloissa alkunsa saanut Taika-kuoro on saanut toimia suurlähetystön kutsumana suomalaisen kulttuurin lähettiläänä tilaisuuksissa, joihin on nopeasti tarvittu korkeatasoisia suomalaisia esiintyjiä.
Siirtokuntapäivän monipuolinen ohjelma koostui lisäksi eri esitelmistä: Hollannin ja Suomen kulttuurien välisitä kanssakäymisistä suomalaiseen geeniperimään. Myös kaksikielistä kasvatusta ja sen kommervenkkeja pohdittiin. Tilaisuus päättyi esineisiin liittyviin muistoihin ja lopulta saunomiseen kirkon upeassa suomalaisessa pihasaunassa.
Näin olikin ympyrä matkallamme sulkeutunut ja saatoimme hyvillä mielin sonnustautua kohti koti-Suomea.
