Tulin Lontooseen työnhakuun ja pian tuloni jälkeen osallistuin merimieskirkolla pyhäinpäivän messuun. Halusin sytyttää kynttilän edesmenneelle rakkaalle siskolleni. Se olikin merkittävä kokemus. Vielä eläessään siskoni soitti usein pianolla Catsin Memory-kappaletta, ja yhtäkkiä messun aikana pianisti alkoi soittaa juuri sitä kappaletta. Hän soitti niin hartaasti ja kauniisti. Kyyneleet vain virtasivat pitkin poskiani ja tunsin, että siskoni on läsnä. Hän on siinä vierelläni. Koin suurta sisäistä yhteyttä ja lohdutetuksi tulemisen tunnetta.
Messun jälkeen istahdin kahvilaan ja sain tutustua kirkon työntekijöihin Hannaan ja Marjaanaan ja kuulla lisää merimieskirkon toiminnasta. Toiminnan runsaus ja monimuotoisuus yllätti. Oli pallerokerhoa, senioripiiriä, teatteriryhmää, pesäpallotiimiä, lontoonmarttoja, saunatonttuja, sukankutojia, kuorolaulajia, kirjallisuuspiiriläisiä… vaikka ja mitä! Seuraavana tiistaina liityinkin heti kultaisiin ”Merenkurkkuihin” ja pääsin laulamaan kuorossa aivan mahtavan naispuorukan kanssa!
Siitä se sitten lähti. Seuraava joulu, pääsiäinen ja juhannus tuli vietettyä merimieskirkon tapahtumissa. Oli hieno tunne olla osa vapaaehtoisten joukkoa ja järjestää yhdessä suurenmoiset ja suositut joulu- ja pääsiäismarkkinat. Rapujuhlista puhumattakaan! Lontoon marttojen kanssa pyöritettiin niin karjalanpiirakoita kuin kirpputoriakin. Pari kertaa pääsin jopa tuuraamaan kanttoria messuun.
Lontoon merimieskirkkoon on matala kynnys (ja ovikin aukeaa summeria painettaessa!). Ihmiset ovat tervetulleita juuri sellaisina kuin ovat, kaikille on tilaa. Hengellisyys ja kristilliset arvot näkyvät ennen kaikkea arjen välittämisen tasolla, jokapaiväisessä toiminnassa. Se ei ole joku jalustalle nostettu juttu, tavallisen talliaisen ulottumattomissa oleva käsittämätön taivaallinen totuus, johon vain harvoilla ja valituilla on pääsy.
Se näkyy arkkitehtuurissakin: kaikki on samaa tilaa, maallinen ja taivaallinen on yhdessä. Samalla kun vetää Ellin leipomaa korvapuustia nassuunsa kahvilan puolella, niin voi katsoa Jeesusta roikkumassa ristillä kirkkosalin seinällä. Siinä se on samassa hetkessä ylösnousemus ja elämä. Jokainen meistä on Luojan lapsi ja jokaisella on oikeus kokea lähimmäisenrakkautta ja välittämistä yhdessä olemisen ja tekemisen merkeissä – uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta.
Koen, että merimieskirkko Lontoossa on sekä tärkeä suomalaisen identiteetin tukija (varsinkin kauan pois Suomesta asuneille) että universaalin ihmisyyden vahvistaja kaikille kanssakulkijoilleen. Näen mielessäni ne intialaiset miehet, jotka joka tiistai kuorotreeneihin tullessani odottivat miesten saunavuoron alkamista. Heidän kohdallaan ei suomalaisuus tai kristinusko ollut se määrittävä tekijä. He kokivat itsensä tervetulleiksi silti. Ytimessä ollaan.
Vuosi Lontoossa oli minulle irtiottoa kaikesta tutusta ja turvallisesta. Se oli heittäytymistä epävarmoille vesille henkilökohtaisessa elämässäni ja koetteli uskoani, toivoani ja luottamustani monessa mielessä. Kaiken oman seilailuni ja ajoittaisen päämäärättömän ajelehtimiseni keskellä Lontoon suomalainen merimieskirkko oli minulle niin kuin majakka, joka seisoo jykevällä kalliolla. Niin kuin turvasatama, josta ammentaa matkallaan lohtua ja voimaa. Voimaa, joka virtaa siellä ihmisten välisissä kohtaamisissa ja kanssakäymisessä -oli se sitten kirkon työntekijöiden, vapaaehtoisten, harrastuspiiriläisten tai satunnaisten matkaajien kanssa ja kautta. Näissä hetkissä valot on päällä ja Ihminen tavattavissa.
Sain sitten hyvän työn Suomesta ja palasin tänne. Lontoon vuosi opetti minulle sen, että oleellista ei ole se, missä olen ja mitä teen. Oleellista on se, miten olen ja miten teen sitä mitä teen. Mieluiten tietysti ja parhaani mukaan: valot päällä, välittäen, vilpittömästä elossa- ja yhdessäolemisen ilosta.
Lämpimin ajatuksin, Tuire Matikainen
PS. Tuli kauhea ikävä teitä ja Lontoon merimieskirkkoa tätä kirjoittaessani! Pakko tulla pian kääntymään, viimeistään kesällä!
Kiinnostaako vapaaehtoistyö Merimieskirkolla? Lue täältä lisää ja hae mukaan!
Artikkeli on julkaistu tiivistettynä vuosikertomuksessa 2019 (s. 23).
